Olen tullut siihen tulokseen, että yleisöäänestykset eivät tuota mitään hyvää.
Miettikää, että sillä systeemillä maailman mahtavimmat valtiot ovat saaneet presidenteikseen tähän aikaan sopivimmat televisio-ohjelmien sketsihahmot, joskin monesti päämiehiksi on valittu myös B-luokan näyttelijöitä.
Tällä nyt mennään, se on hyväksyttävä, vaikka tunne on pöyristynyt. Monissa maissa on tullut jytkyjä tai aivan jotain outoa.
Silti aina voidaan sanoa, että sellainen tulos, kuin on kansa. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
Katsoin erästä suosittua musiikkiohjelmaa ja aina parhaat jäi toiseksi, en ymmärrä. Parhaiten pärjää, jos on kansaan vetoava, en uskalla edes kertoa, millainen vetoaa parhaiten. No ei ainakaan sellainen, mikä olisi paras, itsevarma ja muita taitavampi. Kansa äänestää, jos on jotain mitä voi tukea ja empatisoida.
Mikäpä minä olen ketään neuvomaan, kunkin formaatin parhaat voittavat. Sen ajan vaikuttamiseen tai suuntautumiseen parhaiten soveltuvat. Näin sen varmaan kuuluu olla.
Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että ehdottomasti kansalaisvaikuttamista tulee vähentää, jos kansa tyhmenee tätä vauhtia ja entistä enemmän äänestää mielenosoitusmielialalla, niin sanoitusti fiilispohjalta.
