Tarve näkyä

Luultavasti se on niin, että jos ei ole näkyvissä, niin ei ole olemassa. Tuo tuli mieleen, kun olen katsellut noita facebookin profiilikuvia. Niitä "vatuloidaan" jatkuvasti. Ehkä sitä ihminen kuitenkin kaipaa hyväksyntää ja kauniita sanoja. Niitä ei varmaan normaalissa arjessa tule riittävästi. Suomalaiset jotenkin pelkäävät, että kauniit sanat loppuvat, joten niitä kannattaa pantata vanhuuden varalle, tiedä vaikka sitten niillä olisi enemmän käyttöä. Olen kyllä huomannut, että positiivisuus ei välttämättä ole jalostumassa iän karttuessa. Silloin kun vielä jaksaa ja elämä on viriliä, niin miksi emme huomioisi toisiamme puhumalla hyvää ja kaunista toisistamme. Parasta on puhua hyvää myös selän takana. Valitettavasti selkään puukottajia kyllä riittää, mutta ne positiiviset ilmaukset jätetään kasvamaan korkoa. Facebookissa tuntuu olevan paljon kauniita ihmisiä, ainakin sinne liitettyjen kuvien saamien kommenttien mukaan. Pitääkö sitä olla aina niin kaunis? Eräs mies sanoi, että eihän se miun vaimo nyt niin kaunis, mutta tarkoituksen mukainen ja että pittääkö sitä koko ajan toitottaa rakastavansa, kun kerran sen on ilimottanu. Kyllä hän sitten sannoo, jos asia muuttuu.

Olipa melkoinen syysmyrsky eilen. Minäkin koitin välttää suurtuhoa. Nimittäin poikani veneen suojaksi ostettiin teltta, joka meinasi kuoriutua ja vääntyä mutkalle. Sain sen kuitenkin päättäväisellä ja määrätietoisella toiminnalla pidettyä melko lailla omalla paikallaan. Ei noita pressutelttoja pitäisi kenenkään ostaa, kuitenkin kerran vuoteen tulee vähän voimakkaampi tuulenpuuska, joka laittaa sen atomeiksi ja lennättää naapuriin. On ne kyllä hiton rumiakin. Isäni oli hankkinut autokatokseksi sellaisen pressuteltan. Talvella se sitten painui lumen alle ja oli hilkulla, ettei pidetty isälleni paistijuhlia asian tiimoilta. Pitäskö ihan lailla kieltää, niin kuin Suomessa on ollut tapana. kaikesta tehdään laki, että kansalaiset ymmärtäisivät. Eihän sitä ihminen osaa omilla aivoilla ajatella, kyllä siihen on hyvä perustaa työryhmä ja lautakunta.

Nyt puhutaan normien purkutalkoista. Se tulee olemaan aika mahdoton tehtävä, sillä osa kansanosasta on saanut niiden laatimisesta palkan. Päivät pitkät ovat niitä kirjoitelleet ja toisella kädellä leimailleet. Sitä kaikessa viisaudessaan oppii paksuja kirjoja lukiessaan, miten suomalaisten tulisi elää. Ainakin jos ei hyvin paljon piipahtele kehäkolmosen ulkopuolella turmeltumassa.

Normien purku olisi kyllä tosi viisasta. Sitä pitäisi oikeasti ruveta tekemään.Täytyisi luottaa työntekijöihin ja antaa vastuu heille, sitten sisäisillä tarkastuksilla tai pistotarkastuksin vahtia, että rahat on käytetty siihen mihin ne on tarkoitettu. En ymmärrä tätä suomalaista poliittista kahvittelu- ja palaveriperinnettä, missä virkamiesten pakottamina kirjoitettuja papereita leimataan juurikaan tietämättä mistä päätettiin. Samat asiat moneen kertaan kirjoitetaan ja leimaillaan. Käytännössä ne jotka työtä tekevät eivät tarvitsisi omaan työhönsä niitä kauniisti eri toimistoissa kirjoitettuja papereita. Vuosittain on kehittämisen nimissä ensin Helsingin päässä muutettava kaikkia käytänteitä ja sanamuotoja, sitten kentällä samat paperit pyöritellään moneen kertaan. Aika halvalla selvittäisiin, jos tekijöille annettaisiin yksinkertaiset raamit ja sanoittaisiin hoitakaan ammattilaisen moraalilla homma, sillä te tunnette ja osaatte tämän parhaiten.

Kävin Tsekeissä ja se maa on tilastojen mukaan vähiten valtion ja virkamiesten taholta normitettu maa. Johtuiko siitä vai mistä, mutta ihmiset olivat rentoja ja omilla aivoilla ajattelevia. Yksityisyrittäjyys oli vallalla ja itse huolehdittiin asioiden sujumisesta. Pihoissa oli kauniit puutarhat, joissa kukot kiekuivat ja aika-ajoin oma kani laitettiin pataan. Epäilen, ettei heidän ole tarvinnut täyttää palankettia ilmoittautuen kani- ja kanatilalliseksi, sekä tarkastuttaa kasvatusolosuhteet tarkastuseläinlääkärillä. Ruokailun yhteydessä nautittuja ruokasnapseja ei oltu hankittu valtion monopoliliikkeestä, sillä niissä oli hyvin laadukas perinteisen käsityön maku. Tsekeissä luotetaan myös siihen, että ihminen ihan itse osaa ostaa ruokakaupasta omat ruokajuomansa ja ettei sitä tarvitse "isoveljen" vahtia.

Takuu, onko sitä?

Ostin isosta liikkeestä puhelimen, mutta mieleeni tuli, että oli tosi tyhmää ostaa halvalla, kun huolto ei ole sillä tasolla, mitä itse toivoisin. Puhelimella oli kahden vuoden takuu, mutta ei sitä sitten juuri ollutkaan, kun kuljetin vuoden vanhaa puhelintani kyseiseen liikkeeseen monta kertaa, kun syyksi esitettiin operaattoria ja välillä päivityksen puutetta.

Esitin reklamaatiossani, että ymmärtäisin voivani laskuttaa kilometrit turhista ajoista. Ei kuulemma voinut. Päivitän kirjoitustani, sillä tuli uusi käänne ja liikkeestä soitettiin. He olivat tulleet siihen tulokseen, että korvaavat minun matkoja 85 €urolla. Kiitokset siitä.

Sain puhelimen huollosta ja siihen oli kuulemma vaihdettu piirikortti. En kyllä kerinnyt ihan kotiin asti, kun puhelin oli aivan pimeänä. Vein taas puhelimen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että lienee vika tuossa operaattorin kortissa. Minä tuumailin, että luulisi tuo vika sitten olevan tuossa lainapuhelimessakin, kun se vaan toimii. Liikkeen työntekijä sanoi, että kun lähetetään se kolme kertaa sinne, niin sitten ne antavat uuden puhelimen. Huollosta tuli viesti. Ilmoitettiin, että lasissa on halkema ja sen uusiminen maksaa 130€. Jos en maksa sitä, niin kulut rikkinäiselle puhelimelle on 35€. Kirjoitin, että palauttakaa. Sen puhelimen ja minun asiakkuus loppui kyseisen ketjun liikkeisiin. Kyllä huollon toimivuus ja nopeus kuitenkin on hyvin tärkeää ja sen kankeus ihan kauheaa.

On viisautta maksaa hivenen liikaa.

Isäni kyllä sanoi aikoinaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Minä taidan ostaa seuraavan puhelimeni Kiinasta, siellä on aivan yhtä hyvä huolto ja puhelimen saa halvemmalla kuin kyseisestä liikkeestä.

Sitten viihdyttävämpiin aiheisiin.

Olipa aika hupia katsoa olympialaisia. Minäkin nukuin sovassa useamman yön. Ihan hyvin toimi. Heräsin, kun selostaja huutaa kailotti niin kauhiasti, silloin tapahtuikin yleensä jotain tärkeää ja aukaisin silmät hetkeksi seuratakseni tapahtumaa. Joutoajat kuorsata pärskytin ihan onnellisena.

Mikäpä ei ollut katsoa, kuinka aikuiset ihmiset ovat oppineet lyömään mailalla pientä valkoista palloa nurmikolla yrittäen saada sitä nurmeen kaivettuihin koloihin. Olen ymmärtänyt, että maksavat ihan siitä joillekin pelaajille, eli ihan ammatiksi sanovat.

Suomen paras ja kiitellyin urheilija sai ns. otsaan, että silmä turposi. En tiijjä, mutta oon ehkä outo. Jotenkin arvelin, että jos tuollaista olympialajia ei olisi ennen ollut ja esittelisi sitä näille nykyajan päättäjille, niin voisi olla, ettei menisi läpi. Tällä hetkellä kuitenkin puhutuin asia Suomen päiväkodeissa on se, että onko vanhemmat pitäneet lasta kädestä liian tiukasti ja pitäisikö siitä tehdä ilmoitus viranomaisille.

Olen kyllä itsekin miettinyt voiko nykyaikana tuollaista lajia oikeasti olla, missä piestään ja hakataan toista ihmistä naamaan koittaen saada kilpakumppanilta taju kankaalle. Siinä taitolajissa me kuitenkin olemme maailman parhaimpien joukossa.

Kannattaa muuten aamuyön grillijonossa pohtia kaksi kertaa alkaako uhittelemaan, vaikka nainen kiilaisikin jonon ohi.