Suomi on kaunis maa

Itä-Suomea on tänä keväänä ja kesänä hellinyt aurinko. Istuin juuri äsken vanhassa pihapiirissä sijaitsevan kaivon kannella ja mietin, voiko elämä enää ihanampaa olla. Puhelimesta soi Radio Suomi ja luonnon äänet vielä taustoittavat Juhannuspäivää. No en tiedä miten tuo Boney M liittyy Vaara-Karjalan maisemaan, mutta johtunee omasta nuoruudesta, että se sopii yhtä hyvin, kuin sininen ja valkoinen toisille. Joskin sopii sekin minulle, lipputanko vaan pitäisi saada uusittua.

Tässä minä istun rauha maassa ja aurinko lämmittää, on jopa lähellä ettei mollukka polta minun vaaleaa hipiääni.









Aamulla nousin jälleen klo. 6.00, niin kuin muinakin kesäaamuina. Talvisin nousen klo. 5.30. Tänään juhannuspäivänä jo ennen kahdeksaa olin syötellyt possut. Eikös sitä ennen sanottu, että aikainen tipu se madon nappaa... enkä mie muista miten se meni :)

... sekä koirat.

Pitäähän sitä Lorenkin saada maistaa Juhannusta, eikö niin?









ja kissat.

... siivonnut kanien kodin Juhannuksen vaativalle tasolle.









Siinä kaiken muun lomassa kerkisin ihailemaan pääskyjen pesintäpuuhia. Ovat sitten tehneet kodin ihan pääoven kuistin komiampaan kohtaan. Joka vuosi tulevat ja se on hienoa. Hompsu kissa nyt verottaa muutaman, kun käyvät uhkailemaan, jokin roti kuitenkin. Ne jotka muuttavat pihapiiriin pitää käyttäytyä ja osata kunnioittaa vakioasukkaita. Ilmaherruuttaan korostavien pääskysten lentotaito on toki erinomainen ja itseluottamus korkea, mutta jotain kohtuutta vaaditaan. Kun pääsky sivaltaa hornetin lailla hompsun pään karvoja nostattaen jo kymmenen kerran, niin kissa nostaltaa kynnet koholla olevan tassunsa sillä vauhdilla, että lento loppuu. Ennen sanottiin, että hevoselle ajaja löytyy... pitäisikö nyt sanoa, että paraskin lentäjä kohtaa voittajansa.

Kukas se sieltä kurkkii?









No tästä jutustahan puuttuu vitsi. 

Pittäähän sitä jotain juhannukseen sopivaa löytää...

Kaksi haikaraa lenteli kaupungin ylitse. Äkkiä toinen pudotti lentokorkeutta ja kurkisti erään talon ikkunasta sisään tuumaten: "Laitapas muistiin, että käymme Mäkisillä yhdeksän kuukauden kuluttua".

Juhannusmusiikkia

Millaista äänikuvaa juhannus toisi tullessaan. Ensimmäisenä tulisi mieleen Rauli Somerjoen paratiisi.
Irwin Goodmanin oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo on klassikko vapautta ja nuoruutta korostavassa äänikuvaelmassa.

Saimaa dokumentissa oli kyllä Suomen suven kovimmat viihdyttäjät. Joensuulaisiakin mukana. En nyt tiedä olisivatko nykyisin kovin ylpeitä reissusta, mutta olihan se legendaarista.

Juha Wat Vainio on ollut huikean hieno kuvaamaan myös kesäisen valoisia tunnelmia mm. käyn ahon laitaa kappaleessa ja aurinko lämmittää laulussa. Juhannuksena pitää myös syödä ja grillata, mutta sitten voi luisevaa miestä pistää pikku moskiitto, tästä lauloi Markku Aro jo vuonna 1973. Sitten ajetaan me tandemilla freemanin ohjeiden mukaan.

Kesälavat kuuluvat Juhannukseen ja kesään. Mikäs sen romanttisempaa, kuin järven läheisyydessä oleva kesälava koivujen katveessa ja siihen sopiva tanssimusiikki. Mikä kappale tulisi ensimmäisenä mieleen? Reijo Taipaleen esittämä satumaa ja niittykukkaset.
Reijo Kallion suvivalssi sopii myös kesän juhlistamiseen, jopa häävalssiksi ja kun nyt häistä puhutaan, niin mikä sen paremmin sopisi juhannushäihin, kuin Tapani Kansan laulama  Akselin ja Elinan häävalssi. Tuosta tulikin mieleen juttu, kun Henry oli lavaesiintymisen jälkeen mennyt jatkoille Kiteeläiselle kesämökille ja siinä aamuyön tunteina silitellyt emännän ahteria. Rouvan mies oli tintannut laulajaa nyrkillä silmäkulmaan ja tuumannut: "Sinä olet sammunut tähti".

Kesälavoista puhuttaessa kotimaamme kauneutta korostaen ei voi ohittaa Erkki Junkkarisen humppaa kappale kauneinta suomea, sillä syksy on jo ovella.

Ennen vanhaan käytiin tansseissa hevosella, niin isäni on kertonut. Tästä tulikin mieleen Olavi Virran laulama kappale ajomies, jonka esitti hyvin myös edesmennyt Topi Sorsakoski. Oli tietysti aika suuri riski käydä naapurikylän tyttö saatille tanssilavalta. Näin oli isäni kuitenkin tehnyt ja kun tyttö oli istunut kyydissä, niin kylän mies oli napannut hevosen suitsista kiinni. Kun isäni oli ottanut raipan käteensä, niin mies oli katsonut kysyvästi hevosen turvan lähellä ja sanonut: "meinaatko lyödä?" isäni siihen: "en meinaa vaan lyön! Näin oli  mies irroittanut otteensa hevosesta ja samalla oli Veikko paukauttanut hevoselle merkin että saisi juosta niin kovaa kuin jaksaisi, sillä nyt tuli kiire.

No, sitten jos pääsi ihan aitan ovelle asti, niin siinäkin on omat riskinsä. Tästä tulikin mieleen Pekka Himankan kesäinen Kankaan kaunis Katriina kappale. Kake Randelin pääsi myös koputtelemaan aitan ovia ja aneli avaamaan hakas. Toki voi käydä hyvinkin, niin kuin Markku Aro kertoo kappaleessa keskiyön aikaan. Kiteellä oli eräs nuoripari mennyt keskiyön aikaan lempimään omenatarhaan. No eihän siinä mitään luonnotonta, mutta kun sen omistaja oli vetänyt puiden ympärille hälytyslangan ja herännyt öiseen hälytykseen. Hän oli panostanut haulikkonsa ja juossut omenavarkaita pysäyttämään. Tämä ulkomaalaisittain Itä-Suomalaista murretta puhuva vanha herra olikin tömähtänyt lempivän nuoren parin viereen ja tuumanut: "helskutti, tehän naida, minä luulla, että te varasta omenia".Tähän liittyen muistan kunnelleeni Raulin kappaletta Fiilaten ja höyläten mustasta sanyosta ätäskön rannalla sen ilmestymisen aikaan, ettei olis ollu juhannus. Nyt taitaisi olla enemmän tämän tyyppistä kokemusta mistä Markku Karjalainenkin lauloi jo aikaa sitten.

No sitten voi käydä, että tyttö nouseekin junaan ja jää vain muisto. Kari Tapio kertoi tästä tunteesta laulaen viisitoista kesää. Kun nyt kerran junaan noustiin, niin ostetaan sitten Satu Pentikäiseltä menolippu. Sitten vielä taaspäin tuijotettiin, tai ei sittenkään, sillä Markku Aro katsookin vain eteenpäin.

Lopuksi mennään ikuiseen kesään Suomesta kauemmas ja rauhoitutaan Taiskan rauhaisaan laulantaan mobasasta.

Juhannusta

Juhannukseen on liittynyt jotain magiiggaa aikojen alusta lähtien. Naimaonneen on koitettu vaikuttaa ja selvittää kuka se tuleva aviopuoliso mahtaisi olla.

Silmiini sattui jokin sivusto missä pelleiltiin näillä taioilla ja oli keksitty realistisia, sekä toden tuntuisia uusia loruja. Eräs meni jotenkin näin: "jos nouset veneessä seisomaan ja vedät sepaluksen auki, niin sivulle vilkaistessa näet tulevan leskesi veneen peräsimessä".

Monet taijjat pitää tehdä alasti ja sitten näkee tulevan aviosiipan milloin kaivosta milloin unessa. Uskon kyllä, että jos puolen yön jälkeen nainen juoksentelee kylillä tai pellosssa alasti, niin aika montakin humalaista sulhasehdokasta juoksentelee perästä.

Erään piian juhannusjuhlat oli menneet pitkäksi ja hän ei ollut ilennyt mennä aamuyöstä humalapäissään pirttiin nukkumaan, vaan meni hiljaisin äänin navettaan. Aamulla oli herännyt lehmän alta ja tuumannut: "tsot, tsot pojat yks kerrallaan".

Tyynyn alle pitää kerätä seitsemän erilaista kedon kukkaa, niin unessa näkee tulevan sulhasen. Minä voin kuvitella ettei näe sitä vanhaakaan, kun silmät ovat muurautuneet umpeen... ainakin jos on allergisempaa sorttia.

Muistakaa katsoa pullon pohjasta, ettei siellä ole R:ää. Se on rähinäviinaa. Valitettavan usein juhannukseen kuuluu sukulaisten kesken nostaa vanhoja kaunoja esille ja sitten otttaa lopulta se ukin perintöhaulikko mökin nurkasta. Sinisten valojen loisteessa sitten lopetellaan juhannusjuhlia. Lasketaan samalla osallistujat, eli ketkä ovat selviytyneet elossa uintikisoista ym. yöttömän yön juhlaan liittyvistä traditioista.

Parempi on laittaa pelastusliivit jo kaupungista lähtiessä päälle.

Oikein mukavaa ja lupsakkaa Juhannusta.

Pahat enteet

Isäni täytti 90-vuotta kesäkuun alkupuolella. Kun soitin isälleni ja onnittelin häntä, niin hän tuumi: "nyt on pahat enteet, kun pappikin jo tuli onnittelemaan ja laulamaan hänelle". Nauroin remakasti ja tuumin, että onhan tuossa niitä viitteitä. Isäni on aikamoinen huumorimies.

Pidimme sitten viikonloppuna syntymäpäiväjuhlat täällä maalla. Oli oikein lämminhenkiset kemut. Tilaisuus kuvattiin ja voi olla että näette sen joskus valtakunnallisen toimijan julkaisemana netissä.

Lapinkarjan lihasta tehtyä keittoa syötiin ja lisukkeeksi karjalanpiirakat munavoilla nautiskeltiin. Itse suolasin lohet ja kotikalja oli tehty maalaistalon emännän käsin. Pidettiin konditoriotalkoot suvun nuorison kanssa. Voi siis sanoa, että ihan suvun kätösin melkein kaikki tarjottavat tehtiin. Kahvin kanssa maistettiin useampaa voileipäkakkua, sienipiirasta ja tietysti kermakakkua.

 

Kermakakkua riitti ihan possuille asti, nam, nam.

Leipurit sanoivat, että mikä työ meni possun suihin. Sanoin, että sehän vaan jalostuu siellä.

Possut osaavat kiittää kodinhoitajaansa hyvästä ruuasta ja hoidosta.

Meinasin ostaa uudet housut, mutta hallitus vei entisetkin jalasta

Isäni kertoi äitini hautajaisten jälkeen, että hänen pitää hakea lesken eläkettä. Näin oli hänelle virkamiesten taholta kerrottu. Isäni kaiken murheen ja yksinäisyyden murtamana oli otettu, kun hänelle esitettiin valtion taholta lähes 900 euroa lesken eläkettä.

Veikko sanoi ostavansa uudet housut, kun nyt tällainen rahallinen vastaantulo yhteiskunnan taholta hänelle osoitettiin.

Menin tänään lapsuudenkotiini perunkirjoituspapereita allekirjoittelamaan. Isäni kertoi pöyristyneenä mitä oli tapahtunut. Hän ei voi ostaa uusia housuja, vaan häneltä menee nämä entisetkin, vertauskuvallisesti.

Verottaja oli ilmoittanut, että valtio vie veroina koko lesken eläkkeen ja vähän vielä entistäkin eläkettä pitäisi pystyä lahjoittamaan tämän seurauksena valtiolle. Mitä ihmettä? Isäni sai leskeneläkettä lähes 900 euroa ja valtion verotuskäytännön mukaan se otetaan kokonaan pois korotettuna verona.

Miten tämä on selitettävissä? Pidetäänkö pienituloisia iäkkäitä ihmisiä ihan narreina, joita ei tarvitse kunnioittaa, vaan heitä voi kyykyttää miten tahtoo? Ensin pitää lähetellä jos minkälaista plankettia ja lopuksi menettää enemmän kuin saa.

Ensi viikolla 90-vuotta täyttävä isäni hymähteli, että eipä tuo valtio ole häntä aiemminkaan kauheasti hellinyt. Kaksi kertaa on kuulemma valtion varoin niskoja hierottu, kun oli päässyt aikoinaan kerran kuntoutukseen. Siinä kaikki.

Aika noloa ihan valtion ja ministereiden puolesta ajateltuna. Itseäni hävettää, kun isäni varusmiespalvelus sota-aikaan venyi kuitenkin kohtuuttoman pitkäksi. Eipä se enää nuoria valtion päättäjiä paljon kiinnosta.

Enemmän kiinnostaa amerikkalaisten mielistely, natoon liittyminen ja EU:n korkeat virat.

Mainosmiehet ovat erikseen

Viitisen vuotta sitten remontoin keittiön ja ajattelin, että panostan laatuun. Ostin mainosten ja kodinkoneiden hinnan mukaan kaiken laadukkaimmat koneet. Nytkin radiossa on kuulunut kyseisen firman mainos, jossa korostetaan heidän tuotteiden laatua ja kestävyyttä verrattuna muihin kilpailijoihin.

Minulla on aivan eri käsitys ja kokemus näiden koneiden laadusta. Näitä on korjattu jatkuvasti. Kahvat ovat irtoilleet ja jopa katkenneet. Astianpesukonetta on korjattu korjaajan toimesta jo kahdesti ja taas hajosi lasikorin mekanismi. Näyttötaulusta ei näy enää mitään. Jääviileäkaapin vihanneskorin laatikon mekanismista katkesi jokin muoviosa ja laatikko roikkuu, toimien vain kannattelemalla.

Outoa, että iletään mainostaa kaikesta huolimatta julkisesti tuotteita laadulla ja kestävyydellä.

Ennen sanottiin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Nyt tämä ei enää oikein päde, kun kalliit tuotteet on tehty yhtä heppoisesti. Suunnittelu ja muotoilu saattaa olla vähän kalliimpien asiantuntijoiden käsialaa, mutta osat ja kokoaminen tapahtuu samoissa tehtaissa mahdollisimman edullisella työvoimalla.

Vaatteiden osalta tilanne on sama. Ostin nimekkään ja kalliin puuvillatakin, koska saman merkkiset olivat kestäneet aiemmin hyvin. Nyt saumat alkoivat aueta jo muutaman viikon käytön jälkeen. Kannattaa säilyttää kuitit tarkasti, sillä takuuajan puitteissa joutuu melko todennäköisesti myymälään palaamaan.

Ostin tästä laatua mainostavasta vaateliikkeestä nahkavyön, joka katkesi muutaman viikon käytön jälkeen. Sain toki uuden samanlaisen, mutta sekin murtui aivan yhtä nopeasti. Sitten ostin vielä kalliimman, se on onneksi kestänyt.

Ostin 245€ maksavan rannekellon kelloliikkeestä. Ei mennyt kuin kuukausi, niin meinasin myöhästyä töistä, sillä kello oli pikkuhiljaa alkanut jätättää. Viisitoista minuuttia kahdessa kuukaudessa. Palautin kellon takuuaikaan liikkeeseen takaisin ja he lähettivät sen maahantuojalle tutkittavaksi. Kello palasi muutaman viikon päästä ja minulle kerrottiin, että siihen on vaihdettu koneisto. No tämä uusikin koneisto jätätti aivan samalla tavalla, kuin se edellinenkin. Se kello hävisi minulta jokin aika sitten, joten se on nyt muiden harmina.

Käytetyn auton osto onkin sitten jo hankalampaa. Aikoinaan ostimme kolme vuotta vanhan auton, josta oli mennyt takuuaika umpeen. Korjausvalo syttyi heti kohta ja vaadimme, että auto korjataan takuuseen. Näin ei käynyt, vaan osia alettiin vaihdella yksi kerrallaan, koko kesä sitä mittaritauluun syttynyttä valoa sammutettiin osia vaihdellen. Korjaustyö maksoi tuhansia euroja minulle.  Ei tuo vianetsintä ehken ollut sen salamamerkin jälleenmyyjän vahvinta osaamisaluetta.

Tämä valokuva on aika kuvaava, nämä molemmat ruusut olen saanut samana päivänä. Laatuero kestävyydessä on "silmiinpistävä".

Tämä oikeanpuoleinen on ostettu julkisin varoin ja vasemmanpuoleinen yksityisellä rahoituksella, mitähän tästä pitäisi ajatella?