Mikäänhän ei ole ärsyttävämpää, kuin yksikertaisuus ja tyhmyys. Se ilmenee monin osin sellaisena käyttäytymisenä, missä ei ole mitään järkeä. Yksi ilmenemismuoto on muovin polttaminen asuntoaluella. Voitteko jotenkin selittää miksi sitä tehdään? Siinä sitä altistetaan naapurit myrkyllisille kaasuille. Kysymys kuuluukin, miten ajattelu kehittyy ihmisen mielessä ja miten joku päättää poltella roskia jatkuvasti omassa pihassaan? Siinä sitten naapurin lapset ja aikuiset koittaa saada pihalla ulkoillessaan raitista ilmaa hirvittävässä muovin kitskussa. Ei siis mitään järkeä. Mistä kumpuaa se ajattelu, missä ei oteta muita huomioon?
Asiasta toiseen, itsekin jo alan vanhentua ja ei tarvitse menettää muistiaan kuin parikymmentä vuotta niin olen vanhus/seniori, vai miksi sitä elintoimintojen hapertumistilaa nykyisin pitäisi kutsua. On oikeastaan aika naurettavaa, kun ikääntyvä ei voi hyväksyä vanhenemisen tuomaa heikkenemistään. Koitetaan esittää nuorta ja olla niin dynaaminen. Ei kuulemma saa sanoa edes vanhaksi tai vanhukseksi. Ikä on vaan numeroita, just. Kyllä se nyt vaan vaikuttaa toimintaan ja elintoiminnot pikkuhiljaa alkaa mennä pois pelistä.
Vanhenemisessa on se etu, että alkaa muuttua uudelleen lapseksi. Niinpä, olihan se lapsuus hienoa aikaa, kun ei tarvinnut ja osannut miettiä muiden tunteita. Siinä vaan tohelti ja muut koittivat hoitaa ja paimentaa, ettei nyt sattuis mitään. Vanhuksena on aivan sama, jos oikein olen ymmärtänyt. Saa sanoa mitä huvittaa ja ei tarvitse muiden tunteista ja asioista välittää. Lopulta joku hoitaa ja taluttaa ja samalla meneteteään itsemääräämisoikeus. Haittaako, pitäs vaan elellä onnellisena kaikkina elämän aikakausina ja hetkinä odottamatta jotain parempaa tulevaksi?
Vanhus ei ole synonyymi herttaiselle elämänviisautta täynnä olevalle vielä elolliselle ihmiselle. Vanheneminen ei poista niitä katkeruuksia ja vääryyksiä, mitä kukin on elämänsä aikana kokenut. Se ei muuta elämäänsä kyllästynyttä sen innostuneemmaksi, eikä pirullista ihmistä sen paremmin toisia huomioivaksi ja käyttäytyvämmäksi. Jos moraali on ollut notkuva tai narsismi on vaivannut aiemmin, niin ei se mihinkään haihdu poskien rutistuessa.
Olenkin joskus miettinyt, että siellähän me kaikki sitten aikanaan ollaan hoitajien arjessa, jos elinpäiviä riittää. Vanhusten hoitajilta vaaditaan melkoista pitkämielisyyttä, kun mekin ajallaan sitten kyseenalaistetaan kaikkea. Joskin monet sanovat, että vielä sitä vanhusten kanssa pärjäisi, mutta ne kohtuuttomia vaativat kelsiturkkiset omaiset ovat oma lukunsa.
