Eipä olisi uskonut, että vielä pitää elämänsä aikana pohtia sodan mahdollisuutta. Puolustusministeri puhuu jo sodan ajan joukkojen koosta. Ei tämä nyt hyvältä näytä.
Onko kyse Suomen sisäpolitiikasta, vai aiempien maanpuolustusasioista päättämässä olleiden kukkahattutätien ja -setien sinisilmäisestä toiminnasta? Tällä viittaan sitä, että presidentti Tarja Halonen oli vaatimassa jalkaväkimiinojen poistamista ja välillä Suomella oli puolustusministerinä Elisabeth Rehn ja sitten ruotsalaisen kansanpuolueen miehiä. En ollut aivan vakuuttunut, miten uskottavaa kuvaa he antoivat meidän maanpuolustuksesta. Välillä toivoi, etteivät isompien harteikkaiden naapurivaltioiden puolustusminiterit aivaistaisi heidän yhteisessä tapaamisessa.
Puolustusmenoista piti koko ajan tinkiä ja pommit poistaa maailmasta. Varuskunnatkin jouti monesta paikasta lakkauttaa. Ampumaradat täytyi monilta kyliltä sulkea jne, jne.
En tiedä mitä pitäisi ajatella, mutta jo vuosia ovat Suomen vastaavat tahot tehneet eri tyyppisiä valmisteluja. Ruotsin kanssa yhteiset aseet? Ministeri tosin tuumasi, etteivät ruotsalaiset ehken välttämättä tule niitä käyttämään meidän hyödyksi. Vähän outoa? Ruotsalaisetko ojentelisivat rajalla niitä aseita mälli huulessa hiusverkkoaan ja ponnaria kohennellen? Brittien kanssa käydään keskusteluja, olisiko yhteisiä intressejä puolustusasioissa. Kirjeitä on lähetetty kotiin jo aiemmin, missä hommissa kukin toimii sodan aikana. Päättäjät tietävät varmaan enemmän, kuin minä.
En vain ymmärrä, miten tyhmä tämä ihmispopulaatio mahtaa olla, kun toisiaan koko ajan tappavat ympäri maailmaa. Milloin sota on hyödyttänyt ketään? Miten voi olla, että ollaan vieläkin tässä jamassa, että soditaan ja mahtaillaan. Luodaan pelkoa ja isoimmat sortavat pienempiään.
Toivoa sopii, että valtioiden päämiehet löytäisivät jonkin yhteisen ymmärryksen ja maailma siten rauhoittuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti