Tänään huollatin auton ja noudin kilpa-aseeni sepältä. Auton huollon valmistumista ootellessa kävin korjaamon lähellä sijaitsevassa ISKU nimisessä huonekaluliikkeessä. Vettä tihuutti taivaalta ja minä harpoin sinne aikaani kuluttamaan. Katselin ulkokalusteita. Näin kuinka myyjänä oleva nainen askelsi reippain askelin minua palvelemaan. Sanoin kyllä hänelle heti rehellisesti, että autoni on tuolla huollossa ja en ole käynyt aikoihin huonekaluliikkeessä, niin aattelin katsoa millaisia huonekaluja niissä myydään. En siis ole ostamassa mitään. Ei hän siitä närkästynyt. Hän osasi myös venäjänkieltä, mutta minulle hän hyvin sujuvasti esitteli suomeksi ulkokalusteiden omiaisuuksia, erilaisia kulmasohvia, petauspatjoja ja lopulta tyynyjä. Kaikki oli niitä joita epäilin joskus tulevaisuudessa ostavani. Myyjä oli oikein ammattitaitoinen ja miellyttävä. Huomasin kyllä ulos kävellessäni, että hän oli myynyt minulle Tempur tyynyn. Niin sitä pitää. Viesti piipahti puhelimeeni ja kävin auton hullosta "pientä" korvausta vastaan. Hyvä palvelu sielläkin oli.
Läksin huristelemaan autollani Savonlinnaa kohti. Siellähän ne kaikki tänään tuppaa käymään Putinia myöten. Siinä kuutostietä ajellessa huomasin, että televisiokuvaajat olivat ohjelmaa tekemässä ja kyselemässä tietyön johtajalta, että miksi tien pinnoitus valmistuu niin hitaasti ja päivällä työ ei maista.
Hammaslahden kohdalla maha mourahteli, niin ajattelin piipahtaa Turtiaisen kioskilla vanhoja muistelemassa. Perheemme asui aikoinaan Pyhäselän kunnassa ja tämä legendaarinen kioski yrittäjineen tuli tutuksi. Sieltä sai ja saa vieläkin iäkkään miehen tekemää perinteistä hiivattomaan juureen tehtyä ruisleipää. Entäs ne possut, mahoton miten munkki voi olla hyvvää. Tilasin grillin puolelta Jarmolta lihapiirakan ja väliin laitettiin lenkin puolikas. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämä lihapiirakatkin oli itse valmistamia. Aivan huikeita, eipä se maistuvammaksi voisi tulla. Siinä sitä muisteltiin entistä ja ihmeteltiin nykyistä maailman menoa. Kahvia tarjottiin, olipa lupsakka tunnelma. Olen aiemminkin tästä Turtiaisen kioskista teille kertonut, sillä palvelu siellä on aina ollut ihmisläheinen ja auttavainen. Erään kerran loppui meiltä polttopuut ja olisin halunnut lämmittää saunan, niin vain Sunnuntaina ostin saunapuut kioskista. Enpä juuri ole sellaista tuotetta löytänyt, mitä sieltä ei olisi saanut ostettua. Tillistä rautanauloihin olen sieltä hankkinut. Sattuihan siellä joskus aika hauska sattumuskin, minkä voitte lukea aiemmasta kirjoituksesta.
Kun olin syönyt ja parantanut maailmaa, niin päätin piipahtaa myös Tikkalan asemarakennusta katsomassa jota kunnostelimme aikoinaan. Siellä asuimme muutaman vuoden. Meillä oli silloin kukko ja kanoja. Tyttärestä kehkeytyi varsinainen kukon kesyttäjä. Kukko sylissä hän käveli pihalla, mutta sitten tuli naapurin sehveri ja teki selvää meidän kanalaumasta. No olihan meillä pari pässiäkin siellä, kun eräs maalin ostaja harrasti vaihdantataloutta. Kerran ajoi pihaan eräs maalinostaja ja sanoi, että minä olen se mies joka haki itse avoimena olevasta talosta maaliastiat ja laittoi ne maalirahat kumikenkään. Elettiin vauhdikkaita aikoja, nykyisin sanotaan ruuhkavuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti