Kävinpä lavatansseissa lauantaina. En ollut käynytkään aikoihin tanssin pyörteissä. Nuorena miehenä tosin paljonkin. Eräs Etelä-Suomessa asuva opettajakaveri oli työasioissa Joensuussa ja kävimme yhdessä Liperin lavalla. Siellä esiintyi erittäin kaunisääninen ja hyvin viehättävä tangokilpailuissa menestynyt laulaja Nina Åkerman. Katselin tanssilavan toimintaa kuin kärpänen katosssa. Huomasin ja ihmettelin, että miten perinteinen asia kuin lavatanssit ovat muuttuneet kymmenien vuosien aikana niinkin paljon. Ei siellä vanhoilla opeilla enää pärjää. Vaikka olisin ollut melkein parkettien partaveitsi nuorena, niin eipä sitä enää saa tanssiaskelia rakenneltua tämän ajan tanssimusiikin mukaisiksi. Ennen vanhaan tanssittavasta musiikista löytyi selkeät tahdit minkä mukaan saattoi askeleet ja kehonosat liikutella oikeaan tahtiin. Ihmettelin, että miten neljän soittajan ryhmä sai kaikki kappaleet sotkettua samanalaisiksi hitaan pulskeiksi ja löysäksi musiikkipöperöksi. En oikein tiennyt yrittäisinkö löytää laulajasta tahdin vai yhtyeen monisäikeisestä musiikista askeleidemme ohjaajan, ne kun ei ihan kohdanneet. Tanssijoiden askeleet kylläkin menivät samaan tahtiin. Kyllä ikävä tuli selkeää tangon poljentoa ja valssin kevyttä oikealla nopeudella olevaa tahtia. No tähän on kai tultu ja se pitänee hyväksyä. Nämä minun kaltaiset vanhaan tyyliin menevät, vanhoja tansseja haikailevat lienevät häviävä lavaväki. Pakko on mennä lavatanssikurssille, että osaa pyörittää tanssikaverit pyöryksiin. Sitä on nyt monenlaista linkuttamalla menevää tanssia olemassa. Ne kieltämättä toimi tuollakin. Parhaiten pärjäsi, jos osasi itse laatia tanssin tahdin ja kuviot. Uudenaikainen tanssilavoilla esitettävä musiikki antaa vapaat kädet toteuttaa kuulemaansa, niissä kun ei ole ennalta annattua toistuvaa tahtia.
Saattoi tämä tanssin alkutahmeus johtua myös kenkieni pohjan rakenteesta. Ne eivät olleet nyt tanssikenkien mukaisen liukkaat. Ihmettelin, kun lattia ei luistanut kuten ennen vanhaan. Aikoinan Puhoksen seurojentalolla oli ennemminkin oma hommansa tanssin vauhdissa kestää pystyssä. Muistan sellaisenkin tanssilattian missä lavan keskiosa oli koholla ja se aiheutti sen, että ylämäkeen piti saada vauhtia ja alamäessä oli omat haasteensa saada tanssipartneri kääntymään liukkaalla lattialla kaatumatta. Moni kaatuikin. Nyt ei siitä ollut pelkoa. Kyllä minä tanssikaverin kanssa nauroin, että miten voi lattia olla näin tahmea. Siinä vaan koitettiin epämääräistä humppaa saada pompittua ja eteenpäin meneviä osuuksia hypähdellä. Viimeisellä tunnilla sanoin Kirstille, että hierookohan nuo tanssijat kenkiinsä kynttilää, vai millä ne saa kenkänsä toimimaan. Vai tekeekö ne kengän pohjiin oikean kuvion, kuten hiihtäjät suksenpojhjiin ja lopuksi harjaavat luistovoiteen kanssa. Sitten aloin seurata ja hoksasin, että tanssilattian seinän vieressä ihmiset kävivät oranssilla muovilaatikolla. Arvelin, että ehkä kenkiä sillä vaihtavat. Sitten välähti, että liukastusainettahan siellä hierotaan kenkien pohjaa. Mekin sitten pyörähdettiin sinne kenkiä hieromaan. Ei se nyt paljon auttanut, mutta tyhjää parempi. Mietin, että onko tuokin nyt tätä suomalaista ylihuolehtimista kun ei voi liukastaa lattiaa, sillä tiedä vaikka joku kaatuisi. Sitten kai vakuutusyhtiöt ja tuomarit sanoisivat, että järjestäjä oli aiheuttanut onnettomuuden omalla tuottamuksella toiminnallaan. Nyt kun jokainen itse omalla vastuulla liukastaa, niin syy siirtyy tanssijalle itselleen.
Mukava oli kuitenkin lavatansseissa käydä, sillä matkailu avartaa ja aina oppii uutta.
Olipa Liperin lavalla myös nuorten naisten polttariporukka. Tulevan morsiamen tehtävä oli kerätä pieneen vihkoon lavalla olevilta kokeneilta ihmisiltä onnistuvan avioliiton avaimia ja ohjeita. Minä kyllä sanoin ettei minulta kannata kysyä. Hän kiinnostui ja jouduin antamaan omat ohjeeni. Kerroin, että rakastuessa ihmisen päässä menee kemikaalit sen verran sekaisin, että ei silloin näe todellisuutta. Jos jokin seurustelukumppanissa ärsyttää, niin kannattaa varautua sen kymmenkertaistuvan vuosien saatossa. Täytyy olla valmis hyväksymään ihminen sellaisena kuin hän seurusteluvaiheessa on, sillä muuttaa voi vain itseään. Se on turha harhakuvitelma, että voisi kasvattaa aviokumppania vuosien saatossa mieleiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti