Luultavasti se on niin, että jos ei ole näkyvissä, niin ei ole olemassa. Tuo tuli mieleen, kun olen katsellut noita facebookin profiilikuvia. Niitä "vatuloidaan" jatkuvasti. Ehkä sitä ihminen kuitenkin kaipaa hyväksyntää ja kauniita sanoja. Niitä ei varmaan normaalissa arjessa tule riittävästi. Suomalaiset jotenkin pelkäävät, että kauniit sanat loppuvat, joten niitä kannattaa pantata vanhuuden varalle, tiedä vaikka sitten niillä olisi enemmän käyttöä. Olen kyllä huomannut, että positiivisuus ei välttämättä ole jalostumassa iän karttuessa. Silloin kun vielä jaksaa ja elämä on viriliä, niin miksi emme huomioisi toisiamme puhumalla hyvää ja kaunista toisistamme. Parasta on puhua hyvää myös selän takana. Valitettavasti selkään puukottajia kyllä riittää, mutta ne positiiviset ilmaukset jätetään kasvamaan korkoa. Facebookissa tuntuu olevan paljon kauniita ihmisiä, ainakin sinne liitettyjen kuvien saamien kommenttien mukaan. Pitääkö sitä olla aina niin kaunis? Eräs mies sanoi, että eihän se miun vaimo nyt niin kaunis, mutta tarkoituksen mukainen ja että pittääkö sitä koko ajan toitottaa rakastavansa, kun kerran sen on ilimottanu. Kyllä hän sitten sannoo, jos asia muuttuu.
Olipa melkoinen syysmyrsky eilen. Minäkin koitin välttää suurtuhoa. Nimittäin poikani veneen suojaksi ostettiin teltta, joka meinasi kuoriutua ja vääntyä mutkalle. Sain sen kuitenkin päättäväisellä ja määrätietoisella toiminnalla pidettyä melko lailla omalla paikallaan. Ei noita pressutelttoja pitäisi kenenkään ostaa, kuitenkin kerran vuoteen tulee vähän voimakkaampi tuulenpuuska, joka laittaa sen atomeiksi ja lennättää naapuriin. On ne kyllä hiton rumiakin. Isäni oli hankkinut autokatokseksi sellaisen pressuteltan. Talvella se sitten painui lumen alle ja oli hilkulla, ettei pidetty isälleni paistijuhlia asian tiimoilta. Pitäskö ihan lailla kieltää, niin kuin Suomessa on ollut tapana. kaikesta tehdään laki, että kansalaiset ymmärtäisivät. Eihän sitä ihminen osaa omilla aivoilla ajatella, kyllä siihen on hyvä perustaa työryhmä ja lautakunta.
Nyt puhutaan normien purkutalkoista. Se tulee olemaan aika mahdoton tehtävä, sillä osa kansanosasta on saanut niiden laatimisesta palkan. Päivät pitkät ovat niitä kirjoitelleet ja toisella kädellä leimailleet. Sitä kaikessa viisaudessaan oppii paksuja kirjoja lukiessaan, miten suomalaisten tulisi elää. Ainakin jos ei hyvin paljon piipahtele kehäkolmosen ulkopuolella turmeltumassa.
Normien purku olisi kyllä tosi viisasta. Sitä pitäisi oikeasti ruveta tekemään.Täytyisi luottaa työntekijöihin ja antaa vastuu heille, sitten sisäisillä tarkastuksilla tai pistotarkastuksin vahtia, että rahat on käytetty siihen mihin ne on tarkoitettu. En ymmärrä tätä suomalaista poliittista kahvittelu- ja palaveriperinnettä, missä virkamiesten pakottamina kirjoitettuja papereita leimataan juurikaan tietämättä mistä päätettiin. Samat asiat moneen kertaan kirjoitetaan ja leimaillaan. Käytännössä ne jotka työtä tekevät eivät tarvitsisi omaan työhönsä niitä kauniisti eri toimistoissa kirjoitettuja papereita. Vuosittain on kehittämisen nimissä ensin Helsingin päässä muutettava kaikkia käytänteitä ja sanamuotoja, sitten kentällä samat paperit pyöritellään moneen kertaan. Aika halvalla selvittäisiin, jos tekijöille annettaisiin yksinkertaiset raamit ja sanoittaisiin hoitakaan ammattilaisen moraalilla homma, sillä te tunnette ja osaatte tämän parhaiten.
Kävin Tsekeissä ja se maa on tilastojen mukaan vähiten valtion ja virkamiesten taholta normitettu maa. Johtuiko siitä vai mistä, mutta ihmiset olivat rentoja ja omilla aivoilla ajattelevia. Yksityisyrittäjyys oli vallalla ja itse huolehdittiin asioiden sujumisesta. Pihoissa oli kauniit puutarhat, joissa kukot kiekuivat ja aika-ajoin oma kani laitettiin pataan. Epäilen, ettei heidän ole tarvinnut täyttää palankettia ilmoittautuen kani- ja kanatilalliseksi, sekä tarkastuttaa kasvatusolosuhteet tarkastuseläinlääkärillä. Ruokailun yhteydessä nautittuja ruokasnapseja ei oltu hankittu valtion monopoliliikkeestä, sillä niissä oli hyvin laadukas perinteisen käsityön maku. Tsekeissä luotetaan myös siihen, että ihminen ihan itse osaa ostaa ruokakaupasta omat ruokajuomansa ja ettei sitä tarvitse "isoveljen" vahtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti