Ostin isosta liikkeestä puhelimen, mutta mieleeni tuli, että oli tosi tyhmää ostaa halvalla, kun huolto ei ole sillä tasolla, mitä itse toivoisin. Puhelimella oli kahden vuoden takuu, mutta ei sitä sitten juuri ollutkaan, kun kuljetin vuoden vanhaa puhelintani kyseiseen liikkeeseen monta kertaa, kun syyksi esitettiin operaattoria ja välillä päivityksen puutetta.
Esitin reklamaatiossani, että ymmärtäisin voivani laskuttaa kilometrit turhista ajoista. Ei kuulemma voinut. Päivitän kirjoitustani, sillä tuli uusi käänne ja liikkeestä soitettiin. He olivat tulleet siihen tulokseen, että korvaavat minun matkoja 85 €urolla. Kiitokset siitä.
Sain puhelimen huollosta ja siihen oli kuulemma vaihdettu piirikortti. En kyllä kerinnyt ihan kotiin asti, kun puhelin oli aivan pimeänä. Vein taas puhelimen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että lienee vika tuossa operaattorin kortissa. Minä tuumailin, että luulisi tuo vika sitten olevan tuossa lainapuhelimessakin, kun se vaan toimii. Liikkeen työntekijä sanoi, että kun lähetetään se kolme kertaa sinne, niin sitten ne antavat uuden puhelimen. Huollosta tuli viesti. Ilmoitettiin, että lasissa on halkema ja sen uusiminen maksaa 130€. Jos en maksa sitä, niin kulut rikkinäiselle puhelimelle on 35€. Kirjoitin, että palauttakaa. Sen puhelimen ja minun asiakkuus loppui kyseisen ketjun liikkeisiin. Kyllä huollon toimivuus ja nopeus kuitenkin on hyvin tärkeää ja sen kankeus ihan kauheaa.
On viisautta maksaa hivenen liikaa.
Isäni kyllä sanoi aikoinaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Minä taidan ostaa seuraavan puhelimeni Kiinasta, siellä on aivan yhtä hyvä huolto ja puhelimen saa halvemmalla kuin kyseisestä liikkeestä.
Sitten viihdyttävämpiin aiheisiin.
Olipa aika hupia katsoa olympialaisia. Minäkin nukuin sovassa useamman yön. Ihan hyvin toimi. Heräsin, kun selostaja huutaa kailotti niin kauhiasti, silloin tapahtuikin yleensä jotain tärkeää ja aukaisin silmät hetkeksi seuratakseni tapahtumaa. Joutoajat kuorsata pärskytin ihan onnellisena.
Mikäpä ei ollut katsoa, kuinka aikuiset ihmiset ovat oppineet lyömään mailalla pientä valkoista palloa nurmikolla yrittäen saada sitä nurmeen kaivettuihin koloihin. Olen ymmärtänyt, että maksavat ihan siitä joillekin pelaajille, eli ihan ammatiksi sanovat.
Suomen paras ja kiitellyin urheilija sai ns. otsaan, että silmä turposi. En tiijjä, mutta oon ehkä outo. Jotenkin arvelin, että jos tuollaista olympialajia ei olisi ennen ollut ja esittelisi sitä näille nykyajan päättäjille, niin voisi olla, ettei menisi läpi. Tällä hetkellä kuitenkin puhutuin asia Suomen päiväkodeissa on se, että onko vanhemmat pitäneet lasta kädestä liian tiukasti ja pitäisikö siitä tehdä ilmoitus viranomaisille.
Olen kyllä itsekin miettinyt voiko nykyaikana tuollaista lajia oikeasti olla, missä piestään ja hakataan toista ihmistä naamaan koittaen saada kilpakumppanilta taju kankaalle. Siinä taitolajissa me kuitenkin olemme maailman parhaimpien joukossa.
Kannattaa muuten aamuyön grillijonossa pohtia kaksi kertaa alkaako uhittelemaan, vaikka nainen kiilaisikin jonon ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti