perjantai 2. syyskuuta 2016

Itämeri pelastuu

Olipa mukava kuulla tänään positiivisia uutisia radion uutislähetyksessä, sillä niin usein luetellaan vain kuolleet eri puolelta maailmaa.Toki uutistoimittajien osaamiseen voi luottaa. He kertovat kuinka avustustyöntekijöiden työ on hankalaa ja miten jostain lähistöltä löydetty suomalainen henkilö, tai ainakin suomenkielinen on kokenut katastrofin ensihetket.

Ne mukavat uutiset meinasivat unohtua, ne kun ovat niin harvinaisia uutislähetyksessä kuultuna, pois luettuna kymppiuutisten kevennystä. Kuuntelin useamman kerran, että oikeastikko Suomen uutiset kertovat, että itämeri on puhdistunut Venäjän hyvien ympäristötekojen ansiosta.

Minä olen yleensä kuullut uutisista ja ajankohtaisohjelmista aika erityyppisiä juttuja ja ne eivät aina ole lisänneet luottamusta itänaapurin toimintaan ja puheisiin. Nyt näytöt osoittavat, että Venäjä on erityisen valveutunut kestävän kehityksen saralla. Tästä voidaan huomata, että maailma muuttuu.

No olen minä kuunnellut Suomen hallituksenkin toimintaan liittyvää uutisointia. Joskus vaan ihmetyttää, millä aikakaudella tuo tiedon siirtyminen koneelta toiselle oikein on. Siellä toimittajan näköinen ihminen odottaa singnaalin siirtymistä ja kysymystä. Kai sen kysymyksen voisi lähettää vaikka sähköpostilla (kun ne faksitkin on hävitetty) muutamaa päivää ennen ja sopia toimittajan kanssa, että alat sitten höpöttämään esim. klo. 13.41. No onhan se toisaalta saatu näyttämään siltä, että hektistä on, ainakin toimittajien hapituksesta päätellen. Voi olla, että on pitänyt käydä ihan toimittajan hiusten laittamisen- ja stailauksen erityiskurssi, että on saatu näyttämään siltä, että ei ole kerinnyt paljon laittautumaan.

Aikamoista taiteiluahan tuo politiikkojen ja puolueiden toiminta on. Toisella kädellä pitää miellyttää kansaa ja toisella kädellä pitää saada vedettyä sama summa pois mahdollisimman huomaamattomasti. Ainakin siten, että ihmiset huomaisivat vedätyksen vasta vaalien jälkeen. Hyvä kyllä oli, että päivähoitomaksut eivät korottuneet. Nyt vain jännityksellä odotan, millä hinnalla ajelen päivittäisen asunnon ja työpaikan 120km välisen matkan tulevaisuudessa ja paljonko tästä taloni alle maksamastani maa-alueesta pitää veroja maksaa.

Mitenkähän vuosien saatossa maksetaan nämä nuorille aiheutetut mielenterveyshaitat ja heidän lasten lastensuojelukustannukset? Ne eivät ole ainakaan vähenemässä. Jos olisin vastuussa kuntien ja valtion varoista, niin perustaisin kiireellisenä ministerien ja virkamiesten välisen kriisiryhmän asiaa pohtimaan ja nopeista toimista päättämään perheiden kasvatusasioiden kuntoon saattamiseksi. Tämä ilmiö ei parane pumppaamalla rahaa erikoissairaanhoitoon, sillä nyt pitäisi päästä sylttytehtaalle. Näistä asioista saattaisi tietää parhaiten ihan maallikoista koottu ryhmä. Asiantuntijoista koostuvat työryhmät tahtovat usein pelata omaan pussiin vaatimalla rahaa jälkihoitoon. Näin saataisiin yksityisten ja muidenkin asiaan vihkiytyneiden yritysten talous paranemaan. Nyt pitäisi kuitenkin panostaa ihan ongelman kehittymisen alkumetreille, se olisi inhimillisesti, sekä taloudellisesti vähiten ihmisiä ja yhteiskuntaa vammauttava ratkaisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti