Sillä ei ole väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaan

Aika hurjaltahan tuo tämän päivän maailma näyttää. Politiikassa olevat ihmiset ovat menettäneet uskottavuuttaan ja yhteiskunnalliselle pelikentälle on siten liukunut liike-elämässä tai mediassa kuuluisaksi tulleita henkilöitä.

Osa on kerinnyt rikastuakin ennen politiikkaan siirtymistä. Olen tullut siihen tulokseen, että taitaa se politiikassa toimiminenkin olla oma ammattitaitonsa. On tosi harmillista, että media ja populismi ovat saaneet niin suuren vallan siitä, kuka pärjää vaaleissa. Ei ole väliä minkä takia olet esillä eri medioissa, vaan kuinka usein ja näkyvästi. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että seuraava Suomen presidentti saattaa olla Matti Nykänen tai Vesa Keskinen. Hjallis Harkimo on varmaan myös vedonlyöntitilastoissa korkealla.

Tämän kanssa nyt vain on elettävä. Valtioiden päämiehet ovat jatkuvasti otsikoissa ja tämä juuri virkavalansa vannonut yhdysvaltain presidentti ei ole ollut erityisen arvostetussa valokeilassa. Viihdeohjelma putous käsitteli kyseistä teemaa ja ristiriitaisuutta omassa sketsissään.

Tosi harmillinen ja pelottava on tämä kehityskulku. Populistit pitävät yhteisiä kansainvälisiä tilaisuuksia ja maailma on ennalta arvaamaton.

Pelkona on, että suurten valtioiden päämiehet tekevät lehmänkauppoja sopien pienten valtioiden asiat ja polkevat sinä sivussa ylimielisesti heidän itsenäistä toimivaltaansa.

Liike-elämästä tulevat ministerit ja presidentit eivät oikein jaksa selvitellä ja tehdä pohjatyötä, kompromisseista puhumattakaan. Heillä on tapana mennä suoraan asiaan ja toimintaan, he eivät ole tottuneet saamaan rosvonappulaa ja palaamaan lähtöruutuun. Heille tulee yllätyksenä, miten puuduttavaa on viedä asioita eteenpäin, kun kaikkien puolueiden tulisi saada kunnia uudistuksista. Aina jonkun on vastustettava ja mustamaalattava, se kuuluu opposition päätyöhön. Toki hallituspuoluidenkin on välillä vastustettava kumppaneitaan ja möläyteltävä yhtä ja toista, ettei heitä ihan lampaiksi kutsuttaisi äänestäjien keskuudessa. Ei oo heleppoo yhteisten asioiden hoitaminen, kun ei saisi sukulaisten asioita samalla edistää. Keltä se on pois, jos joku Intia antaa satamiljoonaa jollekin yritykselle, jossa sattuu olemaan pääministerin sukulaisomistusta.

Saattaa se Sipiläkin tuumata, että paska homma, mutta tulipahan ryhdyttyä.