Syntymämme jälkeen elämä on monin ajoin luopumista. Menetämme läheisiämme ja monesti kaikki ei mene niin kuin haluaisimme. Toivomme läheisillemme vain hyvää ja iltarukouksessa moni katsoo nöyränä ylöspäin suojelusta rakkaille pyytäen.
Myös lemmikkien menettäminen on aina vääjäämätöntä. Tilanne on tunteikas ja tyhjä kun eläinlääkäriltä kävelemme kukin kohdaltamme irtonaisen talutusremmin kanssa kotiin.
Muistoissa kulkee raina, jossa muistuu kaikki ne mukavat yhteisen tunteikkaat hetket. On kuljettu harrastuksissa yhdessä ja lohdutettu toinen toisiamme aikojen saatossa. Aina rakkaat ystävämme ovat tulleet pyyteettömästi luoksemme ja olleet läsnä aidosti mitään pyytämättä. Paljon on yhteisiä elämänkouluja käyty ja koettu. Enemmän meille ihmisille antaen, kuin itselleen anoen. Jokainen päivä on ollut merkityksellinen. Tämä kirjoitus olkoon vävyn Tara nimisen koiran muistolle. Kepeitä multia, niin kuin on tapana sanoa.
Nyt on Roopen otettava tarhan vanhimman rooli ja nuoren jämpti- Huukon vuoro ottaa Taran pesti hirvihaukuilla. Siinä on Roopella ja Huukolla isot haukut täytettävänä. Taralla oli auktoriteettia ja karismaa. Aivan huikean lahjakas ammattilainen hirvimetsällä, todella ansioitunut. Siitä aina voimme olla onnellisia, että jos ja kun meistä kukin voisi lähteä täältä "saappaat jalassa", tai niin kuin Tara- ystävämme ns. "suoraan kaadolta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti