Ei ole olemassa roskaruokaa. On toki ylihinnoiteltuja ranskanperunoita paperipussissa ja lihottavaa siemenillä kuorutettua vehnäsämpylää, jonka sisälle on työnnetty juustoviipaleen alle hengetön jauhelihapihvi. Oliko tuo nyt rumasti kuvattu? Olen vaan niin miettinyt, että eikö nyt jokainen hoksaa, että eihän tässä ole mitään järkeä ostaa sen tasoinen "ateria" aivan ylihintaan.
Olen kiinnostunut ruuan teosta ja en silti ole ylimieliseksi muuttunut, vaikka sellaisen kuvan ehkä tuosta aloituksesta saikin. On mukava oppia tekemään entistä monipuolisempaa ruokaa. Silti olen perinteiden orja ja aika heikosti sitä poikkeaa aiemmin totutusta.
Olen pitänyt ruokaan liittyvää FB-ryhmää, josta tulikin hyvin suosittu. Siellä on nyt 410 jäsentä. Päätin perustaa sellaisen ruokaryhmän, missä kukin voi kansainvälisen tasavertaisesti toisia moittimatta esitellä tekemiään ruokia tai leivoksia. Hyvin on toiminut. Arvoina on, että leivotaan ja tehdään ruokaa hymyssä suin. On aivan riittävästi niitä ryhmiä, missä aletaan arvostelemaan toisien ihmisten rakkaudella tekemiään ruokia. Toiset kokevat, että vain he tietävät kuinka täytyy kukin ruoka tehdä. Tässä ruokaryhmässä ei ole sellaista toimintaa.
Toki rakkaudella ja intohimolla varmaan tehdään myös nuo hampurilaisetkin, en sillä. Jotenkin tuossa toiminnassa tuoksuu rahan valta. Ruuan teko on vaan niin helppoa, että itse tehdyn ruuan arvo pitäisi nostaa uuteen nosteeseen. Vielä tärkeämpää olisi saada kaikki perheenjäsenet säännöllisesti iltaisin saman pöydän ääreen juttelemaan hyvän ruuan parissa. Näin kuulosteltaisiin ja nähtäisiin missä mallissa kullakin elämä soljuu eteen päin. Tämä traditio on valitettavasti kariutunut ja siitä maksamme yhteiskunnallisesti kovan hinnan.
Fb-ryhmässä olen myös tutustunut ruokablogeihin. Ryhmään kuuluvan Kroatiassa asustelevan Kalevi Ripatin ruoka-blogi on mukavaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti