lauantai 25. kesäkuuta 2016

Suomi on kaunis maa

Itä-Suomea on tänä keväänä ja kesänä hellinyt aurinko. Istuin juuri äsken vanhassa pihapiirissä sijaitsevan kaivon kannella ja mietin, voiko elämä enää ihanampaa olla. Puhelimesta soi Radio Suomi ja luonnon äänet vielä taustoittavat Juhannuspäivää. No en tiedä miten tuo Boney M liittyy Vaara-Karjalan maisemaan, mutta johtunee omasta nuoruudesta, että se sopii yhtä hyvin, kuin sininen ja valkoinen toisille. Joskin sopii sekin minulle, lipputanko vaan pitäisi saada uusittua.



Tässä minä istun rauha maassa ja aurinko lämmittää, on jopa lähellä ettei mollukka polta minun vaaleaa hipiääni.









Aamulla nousin jälleen klo. 6.00, niin kuin muinakin kesäaamuina. Talvisin nousen klo. 5.30. Tänään juhannuspäivänä jo ennen kahdeksaa olin syötellyt possut. Eikös sitä ennen sanottu, että aikainen tipu se madon nappaa... enkä mie muista miten se meni :)














... sekä koirat.













Pitäähän sitä Lorenkin saada maistaa Juhannusta, eikö niin?









ja kissat.
















... siivonnut kanien kodin Juhannuksen vaativalle tasolle.









Siinä kaiken muun lomassa kerkisin ihailemaan pääskyjen pesintäpuuhia. Ovat sitten tehneet kodin ihan pääoven kuistin komiampaan kohtaan. Joka vuosi tulevat ja se on hienoa. Hompsu kissa nyt verottaa muutaman, kun käyvät uhkailemaan, jokin roti kuitenkin. Ne jotka muuttavat pihapiiriin pitää käyttäytyä ja osata kunnioittaa vakioasukkaita. Ilmaherruuttaan korostavien pääskysten lentotaito on toki erinomainen ja itseluottamus korkea, mutta jotain kohtuutta vaaditaan. Kun pääsky sivaltaa hornetin lailla hompsun pään karvoja nostattaen jo kymmenen kerran, niin kissa nostaltaa kynnet koholla olevan tassunsa sillä vauhdilla, että lento loppuu. Ennen sanottiin, että hevoselle ajaja löytyy... pitäisikö nyt sanoa, että paraskin lentäjä kohtaa voittajansa.



Kukas se sieltä kurkkii?









No tästä jutustahan puuttuu vitsi. 

Pittäähän sitä jotain juhannukseen sopivaa löytää...

Kaksi haikaraa lenteli kaupungin ylitse. Äkkiä toinen pudotti lentokorkeutta ja kurkisti erään talon ikkunasta sisään tuumaten: "Laitapas muistiin, että käymme Mäkisillä yhdeksän kuukauden kuluttua".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti