Juhannusmusiikkia

Millaista äänikuvaa juhannus toisi tullessaan. Ensimmäisenä tulisi mieleen Rauli Somerjoen paratiisi.
Irwin Goodmanin oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo on klassikko vapautta ja nuoruutta korostavassa äänikuvaelmassa.

Saimaa dokumentissa oli kyllä Suomen suven kovimmat viihdyttäjät. Joensuulaisiakin mukana. En nyt tiedä olisivatko nykyisin kovin ylpeitä reissusta, mutta olihan se legendaarista.

Juha Wat Vainio on ollut huikean hieno kuvaamaan myös kesäisen valoisia tunnelmia mm. käyn ahon laitaa kappaleessa ja aurinko lämmittää laulussa. Juhannuksena pitää myös syödä ja grillata, mutta sitten voi luisevaa miestä pistää pikku moskiitto, tästä lauloi Markku Aro jo vuonna 1973. Sitten ajetaan me tandemilla freemanin ohjeiden mukaan.

Kesälavat kuuluvat Juhannukseen ja kesään. Mikäs sen romanttisempaa, kuin järven läheisyydessä oleva kesälava koivujen katveessa ja siihen sopiva tanssimusiikki. Mikä kappale tulisi ensimmäisenä mieleen? Reijo Taipaleen esittämä satumaa ja niittykukkaset.
Reijo Kallion suvivalssi sopii myös kesän juhlistamiseen, jopa häävalssiksi ja kun nyt häistä puhutaan, niin mikä sen paremmin sopisi juhannushäihin, kuin Tapani Kansan laulama  Akselin ja Elinan häävalssi. Tuosta tulikin mieleen juttu, kun Henry oli lavaesiintymisen jälkeen mennyt jatkoille Kiteeläiselle kesämökille ja siinä aamuyön tunteina silitellyt emännän ahteria. Rouvan mies oli tintannut laulajaa nyrkillä silmäkulmaan ja tuumannut: "Sinä olet sammunut tähti".

Kesälavoista puhuttaessa kotimaamme kauneutta korostaen ei voi ohittaa Erkki Junkkarisen humppaa kappale kauneinta suomea, sillä syksy on jo ovella.

Ennen vanhaan käytiin tansseissa hevosella, niin isäni on kertonut. Tästä tulikin mieleen Olavi Virran laulama kappale ajomies, jonka esitti hyvin myös edesmennyt Topi Sorsakoski. Oli tietysti aika suuri riski käydä naapurikylän tyttö saatille tanssilavalta. Näin oli isäni kuitenkin tehnyt ja kun tyttö oli istunut kyydissä, niin kylän mies oli napannut hevosen suitsista kiinni. Kun isäni oli ottanut raipan käteensä, niin mies oli katsonut kysyvästi hevosen turvan lähellä ja sanonut: "meinaatko lyödä?" isäni siihen: "en meinaa vaan lyön! Näin oli  mies irroittanut otteensa hevosesta ja samalla oli Veikko paukauttanut hevoselle merkin että saisi juosta niin kovaa kuin jaksaisi, sillä nyt tuli kiire.

No, sitten jos pääsi ihan aitan ovelle asti, niin siinäkin on omat riskinsä. Tästä tulikin mieleen Pekka Himankan kesäinen Kankaan kaunis Katriina kappale. Kake Randelin pääsi myös koputtelemaan aitan ovia ja aneli avaamaan hakas. Toki voi käydä hyvinkin, niin kuin Markku Aro kertoo kappaleessa keskiyön aikaan. Kiteellä oli eräs nuoripari mennyt keskiyön aikaan lempimään omenatarhaan. No eihän siinä mitään luonnotonta, mutta kun sen omistaja oli vetänyt puiden ympärille hälytyslangan ja herännyt öiseen hälytykseen. Hän oli panostanut haulikkonsa ja juossut omenavarkaita pysäyttämään. Tämä ulkomaalaisittain Itä-Suomalaista murretta puhuva vanha herra olikin tömähtänyt lempivän nuoren parin viereen ja tuumanut: "helskutti, tehän naida, minä luulla, että te varasta omenia".Tähän liittyen muistan kunnelleeni Raulin kappaletta Fiilaten ja höyläten mustasta sanyosta ätäskön rannalla sen ilmestymisen aikaan, ettei olis ollu juhannus. Nyt taitaisi olla enemmän tämän tyyppistä kokemusta mistä Markku Karjalainenkin lauloi jo aikaa sitten.

No sitten voi käydä, että tyttö nouseekin junaan ja jää vain muisto. Kari Tapio kertoi tästä tunteesta laulaen viisitoista kesää. Kun nyt kerran junaan noustiin, niin ostetaan sitten Satu Pentikäiseltä menolippu. Sitten vielä taaspäin tuijotettiin, tai ei sittenkään, sillä Markku Aro katsookin vain eteenpäin.

Lopuksi mennään ikuiseen kesään Suomesta kauemmas ja rauhoitutaan Taiskan rauhaisaan laulantaan mobasasta.