sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pahat enteet

Isäni täytti 90-vuotta kesäkuun alkupuolella. Kun soitin isälleni ja onnittelin häntä, niin hän tuumi: "nyt on pahat enteet, kun pappikin jo tuli onnittelemaan ja laulamaan hänelle". Nauroin remakasti ja tuumin, että onhan tuossa niitä viitteitä. Isäni on aikamoinen huumorimies.

Pidimme sitten viikonloppuna syntymäpäiväjuhlat täällä maalla. Oli oikein lämminhenkiset kemut. Tilaisuus kuvattiin ja voi olla että näette sen joskus valtakunnallisen toimijan julkaisemana netissä.

Lapinkarjan lihasta
tehtyä keittoa syötiin ja lisukkeeksi karjalanpiirakat munavoilla nautiskeltiin. Itse suolasin lohet ja kotikalja oli tehty maalaistalon emännän käsin. Pidettiin konditoriotalkoot suvun nuorison kanssa. Voi siis sanoa, että ihan suvun kätösin melkein kaikki tarjottavat tehtiin. Kahvin kanssa maistettiin useampaa voileipäkakkua, sienipiirasta ja tietysti kermakakkua.

 




Kermakakkua riitti ihan possuille asti, nam, nam.

Leipurit sanoivat, että mikä työ meni possun suihin. Sanoin, että sehän vaan jalostuu siellä.












Possut osaavat kiittää kodinhoitajaansa hyvästä ruuasta ja hoidosta.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti