Minä tiedän, kun ihan itse olen omakätöisesti possuni syöttänyt ja heidän hyvinvoinnista huolehtinut. No ei heidän elämä tietenkään pitkä ollut, mutta joku viisas sanoi, että ei se elämän pituus, vaan sen laatu.
Possujen teurastus tehtiin kotona ja leikattiin ammattitaitoisesti metsästysseuran lahtivajalla, jossa oli kylmiö.
VAROITUS! seuraava kuva saattaa järkyttää, jos olet asunut elämäsi kuplassa ja nostanut steriilin kaasuun pakatun lihapaketin marketin hyllystä.
Jotenkin tuo kuva on kuitenkin positiivinen, ihan kuin he hymyilisivät.
Kun minäkin sitten, kun päiväni ovat luetut saisin lähteä mukavasti eletyn elämän jälkeen nopeasti hymykare suupielessä toista silmää iskien, niin se olisi onnen täyttymys.
Ei tämän kuvan pitäisi järkyttää yhtään enempää, kuin kalanperkeiden ja niiden puhdistamisen katsominen.
Siinä samalla tavalla koukussa olleelta kalalta vedetään maha auki ja sisukset pihalle, sekä pää nahan kanssa pois. Eli aivan normaalia.
Nyt ovat possut vagumissa ja tänään teemme heistä makkaraa. Monitoimikone on jo viritetty ja cilitkin itse kasvatettu. Useampi pakastin on täytetty ja talven ajan syömme possua suvun voimin ja jos vielä metsästä saatua riistaa, sekä sientä laittaa jatkoksi, niin nam.
Nämä possut söivät horsmaa koko kesän ja loppuajasta omenia. Pääruoka-aine oli ohra, jonka jauhoin jyvistä ihan itse ja sekoitin veteen. Possut kasvoivat tällä ruokavaliolla kesän aikana n. 90 kiloisiksi.
Aika ajoin possuille järjestettiin juhlat, ns. kärsä makiaksi. Ei se possujenkaan suu ole tuohesta tehty.
Possut osasivat ottaa rennosti. Tässä he ovat ruokaettoneilla. Elelivät ihan kuin viimeistä päivää.
Näillä tarpeilla tulee lähiluomu-makkaraa. Cilit ovat poikani kasvattamia ja possut minun ruokkimia.
Onhan siinä leikkuulaudalla myös pieni pala Kiteeläistä hirveä siirtymässä makkaraan pikantiksi mausteeksi.
Tässä kevyt aamupala yöllisen makkaraurakan kunniaksi, nam...nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti