Euroopan kulttuuriympäristöpäivät ja Syödään yhdessä -hanke kutsuvat viettämään kulttuuriympäristöpäiviä yhteisiin ruokapöytiin ja avaavat somekeskustelun kulttuuriympäristön ja yhdessä syömisen merkityksestä.
Täytyyhän tätä aihetta käsitellä myös blogissani.
Minun lapsuudessa pidettiin ensiarvoisen tärkeänä sitä, että perhe ruokaili yhdessä samaan aikaan. Ei suvaittu sitä, että jääkaapilla olisi roikuttu pitkin päivää. Olohuoneessa ei tietenkään saanut syödä. Olin todistamassa erään perheen riitaa siitä, kun lapset eivät olleet ajallaan syömässä. Ruokailuajathan olivat klo. 11.00 ja 17.00. Jos silloin ei ollut syömässä, niin tarjoilu oli ohi ja uutta kattausta ei tullut. Rouva lukitsi keittiön, että saisi lapset oppimaan ruoka-aikojen merkityksen. Ajatuksella, että nälkä on hyvä konsultti. Nyt varmaan sossun tädit jo juoksisivat lasten apuun ja antaisivat vanhemmille vakavan huomautuksen tuosta kasvatuksesta, vaikka se jos mikä oli oikea tapa opettaa lapsia. Nyt kun ei saisi lapsille tulla paha mieli ja aina pitäisi olla kivaa. Onhan se tuhmaa, jos joku komentaa tai määrää. Kyllä se on niin, että ei saa tulla pettymyksiä ja jos tuntuu pahalta, niin kyllä lääketehtaat ja lääkärit hoitavat asian.
Mitä etua siitä oli, että ruokailtiin samaan aikaan? Ruokapöydässä tultiin nähdyksi ja aistittiin, mitä kunkin elämään kuului. Näkisin, että kun vanhemmat joutuvat nykyisin juoksemaan usemmassa työssä ja työpäivät viruvat, sekä elämä on epäsäännöllistä, niin ei keritä kuuntelemaan lähimmäistä. Ne joilla ei työtä ole ollut, ovat kenties pubissa istumassa ja lasten jääkaappi on tyhjä. Ne jotka koittavat pitää kulissit kunnossa juoksevat ja ajavat Audillaan siihen tahtiin, ettei lapsia kerkiä näkemään, muutoin kuin kaupungilla rahapussi ojossa.
Näkisin erittäin tärkeänä tuoda uudelleen tuo vanha perinne kunniaan siten, että järjestetään päivittäin perheen yhteiset ruokailut ja kuulostellaan kuulumiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti