maanantai 19. syyskuuta 2016

Onko pidettävä kiinni saavutetuista eduista?

Suomi on taloudellisesti viimeisellä partaalla alkanut tehdä ratkaisuja, joista monikaan ei pidä, mutta ne vaan todennäköisesti on väistämättä pitänyt tehdä. Jotenkin pidän tuosta meidän pääministerin määrätietoisesta toiminnasta ja esiintymisestä. Kun on tehtävä, niin kompromissein järkähtämättä mennään siihen maaliin, mikä on valittu. Minä olen saanut osumaa tässä tuloluokassa ja käteistä ei juuri tällä palkanmaksajaryhmällä ole. Kun vielä olen kuntatalouden rasitteena, niin eipä meillle ole ymmärtäjiä riittänyt. Se nyt vaan on pitänyt hyväksyä.

Katsoin uutisia netistä ja huomasin, että sanomalehti karjalaisen toimittaja kannusti ihmisiä älähtämään, jos vastustaa kolmipäiväiseen postinjakeluun menemistä. Kun mietin, mitä haittaa siitä nyt minulle olisi, niin ei mitään. Maakuntalehden tilaus ja muut maksullisten lehtien tilaukset piti lopettaa sitä mukaa, kun hallituksen säästöt kongretisoituivat omassa elämässä. Palkat ovat tippuneet ja kaikenlaiset piiloverot ovat sitten vieneet loput. Minun postilaatikkoon ei kanneta, kuin mainoslehdet ja laskut. Välillä muidenkin, mutta ne olen aina kohteliaasti vienyt takaisin, pahahan se on jos kyläläisiltä jää joku lasku saamatta. Harvakseltaan vielä tipahtelee postiluukusta kirkon lähettämä lehti. Sekin jää aina lukematta, vaikka se jos mikä kannattaisi lukea. Siitä lehdestä minä olen maksanut ihan sievoisen summan kuulumalla kirkollisveron piiriin siitä asti, kun palkanmaksu minun suuntaan on alkanut. Noin 40 vuotta. Olen kuitenkin aika konservatiivinen ja ajatellut, että kirkot tulisi säilyttää ja olla jotain traditioita, mihin voi luottaa. Poikani lukee teologiaa ehken jo viimeistä vuotta, niin ei olis kiva, että kaikki jättäisi kirkollisverot maksamatta. Minä kerkiän laskut siirtämään maksettavien laatikkoon jopa kerran viikossa. Aikoinaan sanoivat, että parempi olisi se kerta rytinä, kuin ainainen kitinä.

En nyt varmaan tiedä mistään mitään ja siksi olenkin alkanut ihmetellä tuota sairaanhoidon ja sossun liittoa. Siellä tuntuu olevan pohjaton kassa. Se tosin on niitä alueita, mihin on tosi vaikea politiikkojen ja kenenkään puuttua, kun se on niin tunteisiin vetoava asia. Jos olisin hyvä haltia, niin heilauttaisin taikasauvaa loihtien vanhemmille lapsien kasvatukseen voimia ja jämäkkyyttä. Se mikä sanotaan, se pidetään. Taikoisin haikaroiden lentoreitin kiertämään omaa elämäänsä hallitsemattomien-, narsististen uraohjusten ja alkoholistiperheiden kodit. Näin säästettäisiin paljon inhimillistä kärsimystä ja valtavasti verovaroin katettavaa toimintaa. Silläkin rahalla voitaisiin parantaa elintasoa ja kansalaisten työmahdollisuuksia. Nyt verorahat on käytettävä pääosin mielenterveyden häiriöiden korjaamiseen ja palkattomuuden aiheuttamiin kuluihin. Voimavaroja pitäisi pystyä suuntaamaan vanhemmuuden tukemiseen. Välillä tuntuu, että on viety yhteiskunnan ohjeiden ja sitä kautta ammattilaisten toimesta tavallista maalaisjärkeä käyttävienkin vanhempien usko omaan vaistoon lasten kasvatuksessa.

Nämä nyt on vain tavallisen palkansaajan pohdintoja ja ei välttämättä ole oikea totuus. En tiedä mistä syystä ja miksi tämä yhteiskunta oirehtii ja aiheuttaa ihmisille niin paljon henkistä sairautta. Se on toki ymmärrettävää, että jos valtiolla on varaa tutkia laajamittaisesti, mikä sairaus meillä on, puuttumatta siihen mistä sairaudet alunperin johtuvat, niin saattaa käydä, kuin pahimmillaan metsäpalossa. Se kuulemma jossain vaiheessa siirtyy latvapalovaiheeseen, sitten ei ole mitään tehtävissä, tai ainakin sen sammuttaminen vaatii massiivisia toimia ja ei ole halpaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti