Kuinka monella on leipäkone ja muita härpäkkeitä, millä ei vaan ole ollut käyttöä? Sillä hetkellä se nyt vaan on tuntunut aivan mahdottoman tärkeältä ja ylitsepääsemättömän järkevältä ostokselta. Nettikaupat ja kirpputorit on entisestään lisänneet mielihaluja hankkia milloin mitäkin. Parempi on pysytellä niistä kaukana ja vältellä katselemasta niiden kuvastoja. Yllättäin huomaa, että tuohan nyt pitää ehdottomasti saada ja heti.
Minäkin olen ostanut joskus jotain, siksipä pysynkin kaukana niistä ja välttelen myös kivijalkakauppoja. Sillä tavalla pysyy oma talous tasapainossa. Tällaisena aikana, jossa palkat pienenevät ja lomautuksia satelee melkein kaikille, sekä lomarahoista leikataan, niin täytyy vain käsittää, että jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa.
Marraskuun viimeisenä perjantaina on teemapäivä, jolloin koitetaan aktivoida ihmisiä olemaan ostamatta mitään.
Jos joutuu ostamaan luottokortilla sen takia, ettei ole vara ostaa debitillä, niin silloin eletään yli varojen. Viimeistään silloin on pakko jättää ostamatta, vaikka kuinka korventaisi. Koska se ei vaan ole mahdollista, sillä jossain vaiheessa talous kaatuu. Vanha kansa sanoi, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Mikään ei ole fiksumpi neuvo.
Ennen ihmiset säästivät ja vasta sitten ostettiin jotain tärkeää, kun saatiin riittävästi sukan varteen säästettyä. Nyt elellään huolettomasti ja mielihalujen mukaan. Suomen kansa velkaantuu siihen malliin, että varmasti tässä ei käy hyvin, jos ei nopeasti oteta vastuuta omasta toiminnasta ja tingitä mukavuudesta. Pelkään pahoin, että peli on menetetty.
Eräs verovirkailija kertoi, että hän on koittanut joillekin uuden mersun omistajille, joilla on talous kuralla sanoa, että entäs jos möisit mersun. Silloin kelsiturkkimiehet kilahtavat, että kuinka heidän imagon käy. Niinpä, pitääkö kulissien olla aina niin komiat ja pitääkö aina saada kaikkea? Olisiko tyytyväisyyden ja onnellisuuden mitta joku muu kuin aineellinen hyödyke. On nimittäin enemmän kuin yleistä, että muutaman päivän päästä huomaa, ettei tuossa ostoksessa mitään järkeä ollut ja olisin ilman tuotakin pärjännyt. Ei se tuottanutkaan tyydytystä ja onnellisuutta, niin kuin siinä ostohuumassa tuntui.
Voi, jos osaisimme nauttia pienistä asioista ilman ostamista. Luonnosta, toisista ihmisistä ja yhdessäolosta tai vaikka yksinolosta ilman että pitäisi suorittaa tai mennä jonnekin rahan kanssa. Ostamiseen johtavat pakkomielteet saattavat olla pakoa arjesta ja itsestä. Se tuo ehken jotain hetkellistä hyvänolon huumaa, samoin kuin päihteet. Ehken sekin on addiktio, suurempi tai pienempi.
Olen vanhetessani oppinut, että saatan olla jopa onnellisempi, kun mietin tarkkaan tarvitsenko jotain, vai pärjäänkö mitenkään ilman. Maksan laskut ajallaan ja katson, jääkö tilistä mitään, yleensä ei juuri jää. Siitä pitää huolen verotus ja kaikki valtion piilomaksut. Eipä siinä mittää, koitetaan pärjätä ja naatiskella elämästä ilman jatkuvaa rahan käyttöä. Otan onnellisena kissan kainaloon ja kuuntelen radioa.
On fiksua opettaa lapsetkin siihen, että aina ei saa mitä haluaa ja on normaalia, jotta välillä suututtaa. Aina ei tarvitse olla mukava aikuinen ja välillä on tervettä, jos lapsella on pahamieli. Ei elämä mene aina niin, kuin itse haluaisimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti