Ajelin autolla tänään 90- vuotiasta isääni katsomaan. Tämä pohdiskelu lähti kuunnellessa radio suomen kanavalta Tiisun kappaletta Virtaset. Isäni joskus innostui kertomaan millaista elämä oli sodan jälkeen. Miehet koittivat ottaa kiinni sen mitä menettivät. Sota-ajasta hän ei ole paljon kertonut, mutta muisteli joskus, että tuossa meidän rannassa pestiin suomen sotilaita ja arkutettiin. Toisessa jonossa tuli hiljaiset miehet pitkällään hevosen kärrissä ja toista tienpuolta nuoria miehiä käveli rajalle päin.
Sodan käyneet miehet joutuivat antamaan pois monta vuotta nuoruudesta ja sen iloista, vaihtaen sen kuoleman pelossa kauheuksien kokemiseen ns. itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Sodan aikaiset tapahtumat on pidetty melkolailla visusti omana tietona. Nyt on osa tutkijoista halunnut tuoda esille asioita, joita pidetään tabuna. Sama trendi on myös muissa elämän aiheissa. Vuosi vuodelta lauluntekijät ja kirjailijat haluavat tuoda elämän arkea entistä enemmän läpinäkyväksi. Ennen teatteri ja elokuva oli paikkoja, missä saattoi korkokengissä ja kädet puuhkassa käydä kauhistelemassa räävitöntä kielenkäyttöä ja tabuiksi tulleita asioita ja pois lähtiessä saattoi sanoa häveliäästi, phyi.
Helsingin sanomissa esiteltiin Sari Näreen tietokirjaa Sota ja seksi (Tammi). Olihan se aika roisia luettavaa, vaikka kuvattu toiminta on silloin ollut aivan normaalia. Sota-ajat ja kriisitilanteet aktivoivat vaistot ja elämä on sen mukaista, kun ei tiedä kestääkö elossa seuraavaan aamuun. Siihen sen täytyy perustua.
Täytyy keventää tätä aihetta muutamalla vitsillä, jonka olen saattanut jo kertoa, mutta haitanneeko tuo mittää.
Eräs mies oli kuoleman sairas ja kutsu tuonpuoleiseen oli jo ovella. Niinpä hän pyysi vaimonsa kuolinvuoteen viereen sanoen: " kun minusta nyt aika jättää, niin muista ettet käy kuolemani jälkeen vieraissa. Jos käyt käännän kylkeä haudassani". No, mies kuoli ja sitten muutaman vuoden päästä kuoli vaimo. Vaimo virkkoi taivaanporteilla Pietarille, että voisiko hän nähdä miestään, kun on niin ikävä. Pietari: "Sukunimi?!" Vaimo: "Korhonen". Pietari: "Korhonen, täällä on miljoonia korhosia, eikö ole mitään tarkempaa tuntomerkkiä?". Vaimo: "mieheni sanoi viimeisellä leposijallaan, että hän kääntää kylkeä haudassaan, jos minä käyn vieraiden miesten luona". Pietari huudahti: "AI SE HYRRÄKORHONEN !".
Erään ison maalaistalon piika oli lähtenyt tansseihin ja ei sitten uskaltanut aamuyöstä mennä tupaan nukkumaan, kun juhlinta oli mennyt piirun verran pitkäksi. Hän oli aamulla aukaissut silmät Mansikin alla ja tuumannut: "tsot, tsot pojat, yks kerrallaan".
Ei se oo heleppoo tuo avioliitossa olo, oletan. Aina ei odotukset kohtaa. Tämä vitsi liittyy tarpeiden erilaisuuteen ja ajoituksen vaikeuteen.
Aviopari meni katsomaan eläintarhaan eläimiä. Gorillahäkin luona tapahtui jotain arvaamatonta. iso gorilla vetäisi hoikan vaimon häkkiin ja alkoi riisua häntä innostuksen huumassa. Vaimo huusi hätääntyneenä miehelleen: "tämä taitaa raiskata hänet, tee jotain!". Mies katsoi tapahtuvaa ja tuumasi rauhallisesti: "sano vuan sille, jotta piähän koskoo ja väsyttää, niin kyllä se heittää".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti