Pikkujoulussa

Herätessäni aamulla tunsin kurkkuni kipeäksi, ääni oli mennyt ja korvani tinnittivät. Sitä tuli siis käytyä eilen illalla, ihan aamupuolelle asti pikkujoulussa. Aikoinaan ihmettelin useinkin, miksi kaikki musiikki on niin kovalla, joskin kyllä sitä ääntä lähtee ihan puheäänestäkin, kun vain väkeä on riittävästi paikalla. Sitä kun koittaa keskustella siinä melussa, niin ääni ei tahdo enää aamulla kantaa. On hienoa, että tuollainen traditio on kuitenkin säilynyt ja siihen panostetaan työnantajien taholta. Ruoka oli maukasta, vaikka nykyisin keittiömestareilla ei oo heleppoo, kun juhlavieraiden pitää tietää mistä valmistusaineista kukin ruoka tai leivos on valmistettu. Missä se eläin on käyskennellyt ja miten sitä on hoidettu. Minkälaisella puimurilla kukin vilja on laariin saatu ja minkälaisella myllyllä ne on jauhettu. Missä maassa mylly on valmistettu ja minkä kokoisilla kätösillä sitä on kasattu. No vähän suurentelin, niin kuin pakinaan hiukan kuuluu.

Ruoka oli kuitenkin hyvää. Onneksi itselläni en ole huomannut mitään ruokarajoitteita, niin ihan kyselemättä sain maistella monenlaisia maistuvia luomuksia. Olen vaan tottunut ottamaan reippasti mitä haluan, eikä ole tarvinnut ruoka-astian äärellä ottimet kädessä pohdiskella: "ottaisinko vai enkö ottaisi?". Sitä kun aikoinaan maalipurkin päällä istuen vuodesta toiseen söi leipäpalaset ja airamin pullosta siemaisi kahvin, niin osaa arvostaa vieläkin tilaisuutta, missä voi naatiskella ammattilaisten tekemistä ruuista.

Pikkujouluohjelmasta sen verran, että yleensä niihin kuuluu esimiesten nolaamista ja muuta hauskaa, mutta olisiko ihmiset fiksuuntumassa, vai laiskistumassa, mutta sellaisia osioita ei onneksi enää ole. Musiikki on kasarimusiikkia ja kenenkään ei tarvitse enää osata valssia tai muutenkaan musiikin mukaan meneviä askelia. Sen kun vaan huitoutuu. Elämä on siis helpottunut.

Olin suunnitellut, että karkaan hyvissä ajoin varaamalleni asunnolle ja aamulla ajelen autolla kotiin. No eihän se nyt ihan niin mennyt. Olen ollut opettajana yli kolmekymmenetä vuotta ja voitte arvata, että tuollaiseen isompaan kapakkaan sopii useita minun kouluttamia ihmisiä. Selfieitä otettiin ja siinä tunsi itsensä tunnetummaksikin henkilöksi. Se oli oikein mukavaa. Kertoivat, että parasta oli minun teoriatunnit. Kuvitelkaa teoriatunnit ;) Silloin ei kaikki opettajat halunneet luokkaan mennä ja itse en kokenut sitä ahdistavana, niin minä sitten pidin näitä tietopuolisia opetustuokioita. Minä järjestin itseänikin viihdyttääkseen melkoista "shouta". Mukavaa oli. On näköjään ollut opiskelijoillakin. Paremmin jää mieleen, kun laittaa itseään peliin ja "hiukan" korostaa esitystä elein ja ilmaisuin. Joskus kieltämättä olisin halunnut teatterikouluun, mutten koskaan hakenut. Aina kohteliaasti sanovat, etten ole vanhentunut yhtään. Kysyivät, mitä naamarasvaa käytän, kun pysyn niin muuttumattomana. Ovat niin kilttejä vanhaa opettajaa kohtaan.

Huomasin olevani puolen yön jälkeen Antti Tuiskun keikalla. En nähnyt unta, jos sitä arvelitte. Siellä vaan entisten ja nykyisten opiskelijoiden, sekä työkavereiden kanssa sulassa sovussa katsottiin ja kuunneltiin Antin esitystä. Siinä on mies, joka osaa ottaa yleisönsä. Voisipa sanoa, että kuulijat saivat haluamansa, jos ihmisten ilmeistä ja käsien heilunnasta voi mitään havainnoida. Pitkiä puheitakin kansa saattoi kuunnella Antin esittämänä, vaikka arvelin, että ehken vähemmälläkin luenoinnilla voisi selvitä. Hän kuitenkin vie sanomaa kaikkien ihmisten oikeudesta olla juuri sellaisia millaiseksi ovat syntyneet. Hieno sanoma, arvostan.

Hieno keikka, vaikka en ole koskaan ymmärtänyt, että mitä ihmettä? Oikeastikko Antista on tullut noin suosittu, miten?

Alkuillasta katselin ihmisiä, kuin kärpänen katossa ja mietin, että eihän tämä kapakkajuttu ole muuttunut miksikään. Urokset koittavat esittää oikein mahtipontista kukkoa ja naaraat ovat sukineet höyhenensä mahdollisimman vetoavaksi. Vaatetuskin on hyvin 90-luvun tyyliä. Kravatit ovat kylläkin hävinneet, vain muutama juhlavieras on uskollisesti pitänyt vanhat perinteet kunniassa. Ennen ei kapakkaan olisi päässyt edes sisään ilman solmiota.