Eletään niitä aikoja, että kaikkea on suojeltava.
Joensuussa ja monissa muissakin kaupungeissa vanha rakennuskanta on tullut määränsä päähän. Aikoinaan ja etenkään 50-60 luvulla tehtyjä betonitaloja ei ollut tarkoitettu kestämään kuin muutaman kymmenen vuotta. Silloin ei ollut rakentamisessa kovin hyvä osaaminen ja moraali, kun rakennusten lattiavaluista ei viitsitty poistaa edes lautoja ja niinpä nyt on maksettu huikeita summia niiden korjaamisesta. Aikansa näitä isiemme luomuksia korjattuamme joudumme kuitenkin tunnustamaan, että purettava on koko talo. Todetaan samalla, että kaikki aiemmin tehdyt korjaukset ovat olleet turhaan heitettyä aikaa ja rahaa. No eihän se useinkaan kirpaise, kuin veronmaksajaa. Nämä korjaukset maksaa aina veronmaksaja ja/tai asunnon omistaja. Siis työssäkäyvistä jokainen.
Ei näistä virheistä ketään ole koskaan syytteeseen laitettu, sillä eihän tyhmyydestä ja osaamattomuudesta voi ketään syyttää. Tämä on siten katsottu olevan yhteiskunnan vastuuta.
Meilläpäin on koitettu suojella milloin yliopisto- ja kulttuuriväen suosimaa Jokela-ravintolan rakennusta ja nyt haikaillaan PT-talon perään, joka aiotaan purkaa. Onpa joku ollut sitä mieltä, että se kauppahallina toiminut lasilaatikostokin (Joensuun kaupungin torin kulmalla) olisi pitänyt suojella.
Jos olisin korkeasti koulutettu rakennusten sieluntuntija, niin kaivinkoneen kauhalla ripottelisin hiekkaa noiden paljon tunteita herättävien rumilusten päälle.
Jokelan rakennus nyt on melko puhdaslinjainen aikakautensa kuva, mutta sen kunto lienee ollut aika heikko. Kunnosta tosin käytiin kovaa vääntöä ja mielipiteitä, sekä niiden lausujia oli monia. Sanamuodot ja painotukset tietenkin riippuivat siitä millaiset indressit kelläkin oli tuohon tunteikkaaseen rakennukseen ja sen kulttuuriperintöön. Olihan Jokelassa kuitenkin örveltänyt yksi jos toinen tuleva tohtori, kirjailija ja muusikko.
Toki monille meistä nämä rakennukset ovat rakkaita. Olemme äidin vetämän pulkan kyydissä yläviistoon katsoneet näitä esi-isiemme mestariteoksia, lumista huovuttumaan päässyttä lapasta imeksiessämme. Se on siten ollut osa meidän tunteikkaita betonisia kosteusvaurioisia juuriamme.
Kauneus on katsojan silmissä. Voi olla että alamme suojella jossain vaiheessa taksikoppeja ja linja-autoasemia, sillä sen rumempia rakennuksia ei tahdo maailmasta muita löytyä. Miksipä ei suojeltaisi, sillä onhan ne suomalaisen insinööriosaamisen taidonnäytteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti