Isänpäivä

Isänpäivä tuo mieleen omia lapsuusmuistoja ja monia historian kohtaloita, joita isämme ovat kokeneet. Tämä muistelo lähti kuunnellessa radiosta Veikko Lavin kappaletta isän kädet. Se kertoo kuinka isiemme elämä ja arki ovat olleet hyvin työntäyteisiä. Elämä oli omalla tavallaan yksinkertaista, mutta raskasta fyysisesti. Henkisistä rasitteista he eivät kertoneet, vaikka sodat ja muut kauhut olivat nuoruudessaan kokeneet. Joskin tuohon linkin takana olevaan Kari Tapion lauluun voisi lisätä, että kannattaa laittaa laudan "karvat" alaspäin, niin vesi poistuu kuin vesi hanhen selästä.

Evakon lauluun on lauluntekijä ja laulaja saanut sisällettyä sen tunnelman, minkä noista ajoista olen kuullut. En tiedä miksi minun silmääni nousee kyynel tätä kertoessa, ehkä olen perinyt tuon isiemme kokemuksen ja painanut sen sydämeeni. Isäni on syntynyt vuonna 1926 ja hänen kolme vuotta vanhempi veli asuu vielä kotonaan, vaikka kävikin viisi vuotta eturintamalla lähettinä.

Isäni kertoi, että hän sähköisti kaikki kesälomat taloja, että saisi rakentamansa talon maksettua. Ei silloin kerinnyt pohtimaan onko tämä työ se oikea tai olenko masentunut. Sossu oli tuntematon käsitys. Kossu tosin välillä laittoi jalan vipattamaan kotibileissä ja lavatansseissa. Päivät pitkät piti isän rynnätä, että perheellä oli leipää. Vapaa-ajat metsästettiin ja kalastettiin. Särenselät riippuivat suolattuina pyykkinarulla ja jänis taasen tikkaiden puolapuilla. Muikkua ja lahnaa savustettiin, sekä riista pehmeni uunissa maistuvaksi paistiksi.

Moni meistä saa jo seurata lasten lasten kehittymistä toivoen heille varjelusta.

Oikein arvostettua isänpäivää kaikille teille.