On näissä aikamoinen vahtiminen ja shakin pelaaminen, kun aukoo ja sulkee ovia pitkin päivää. Jos unohdat kissan huoneen oven auki, niin koira käy kusemassa kaapin ja sängyn kulmalle. Jos taas muistat sulkea sen huoneen oven, mutta et aukaista sitä sieltä koiran kanssa poistuessa, niin kissa paskantaa sohvaan. Kissa vielä käy muutaman kerran päivään kusemassa sänkyyn.
Näitä kun sitten pyykkaa ja luuttuaa viikonloput, niin alkaa tuntua, että mitäpä sitä muuta tekisikään vapaa-ajallaan.
Nyt leikkuutin kissat, mutta mitä minä teen tuolle koiralle? Vanha koira ja vielä vaan pitää näyttää asemaansa kissalle. Kai sekin on leikkuutettava, vaikka lopettaisiko merkkailun, vai jatkaisiko silti vanhasta muistista.
Aikoinaan naureksin ihmisille, jolla oli useampi lemmikkieläin. Kysyin heiltä, että lisääntyykö se onnellisuus eläinten määrän suhteessa?
Työmäärä ja harmi ainakin lisääntyy, siitä olen tällä kokemuksella aivan varma. Eräs mies, jolla ei ollut yhtään eläintä tuumasi, että hänen talossa ei ole sijaa eläimille. Hän vaan ihmetteli sitä, että kun heille tulee vieraita joilla on koira, niin vaikka hän kuinka antaa ymmärtää, ettei koiran ole hyvä tulla sisälle, silti sen laskevat huoneesta toiseen kirmaamaan. Sitten juostessaan kuseksivat joka paikkaan. Koiran omistaja vaan hyväntahtoisesti naureksii, että voi, kun meidän buudeli on niin onnellinen, että ihan tekee ilopissiä.
Silloin kun meillä ei vielä ollut koiraa, niin annoimme välillä kahdelle villakoiralle sijaiskodin. Toinen niistä oli erittäin menestynyt Pohjoismaiden kauneuskuningatar. Sillä oli tarkoitus tehdä kovasukuisia pentuja. Se karkasi minulta ja minä alushoususillaan sen perästä. Ei siinä mittään, mutta kun oli pimeä, talvi ja lunta suhteellisen paljon. Arvelin, että nyt kun se karkumatkallaan löytää jonkun kylän piskin ja työntää maailmaan jalosukuisten pentujen sijaan jonkun sekarotuisen jalan nostelijan, niin siitä ei hyvä heilu. Onneksi löysin nopeasti karkurin ja kaikki päättyi hyvin.
Olihan meillä aikoinaan marsukin, se taisi olla niitä helpoimpia syöteltäviä, sauvasirkoista puhumattakaan. Kani nakersi nahkasohvaa, jota piti korjuuttaa. Vein jossain vaiheessa kanit takaisin kasvattajalle. Verhoilijamestari naureksi sohvaa katsoessaan, että ei tämä vielä mitään, mutta erään kerran eräs vanha rouva toi sohvan, missä oli ison sehverin mentävä reikä keskellä. Siitäkin kuulemma saatiin vielä sohva.
Pojalla on musta skorpioni, sitähän sitä on järkevä syötellä. No, ei se ainakaan kuseksi sängyn jalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti