Nylykeehhän se pitäs

Aloitin tänään huoneen maalausremontin ja kaapin päältä nostin tämän nukenkiikun, jonka on tehnyt kirurgi Aito Varis.

Hän antoi sen minulle lahjaksi opetuksesta. En opettanut häntä leikkaamaan, vaan puunmukailua tekemään.

Kiikkua katsellessa tulikin paljon muistoja mieleen.



Olin aikoinaan opettajana vapaaopistolla pitäen koristemaalauskurssia. Kurssille tuli vanhemmat miehet, jotka olivat tehneet puusta kaappikelloja, toki mukaan oli tullut myös ihmisiä, jotka tekivät esim. kapioarkun kansanomaista koritsemaalausta ja puunmukailua.

Minä opetin myös huonekalujen entisöintiä useissa kansalaisopistoissa iltaisin. Se oli kiireistä aikaa, mutta paljon oppi itsekin vuosien myötä.

Koristemaalauspiirissä oli myös kirurgi Aito Varis. Lääkäreillä on se hankaluus, että heiltä kysellään aina terveydestä olivatpa he vapaalla tai töissä. Eräs mies meni Variksen luo ja kysyi, että mikähän mahtaa olla tuossa hänen kyynärpäässä, kun siihen tulee välillä pistävä kipu. Kirurgi katseli miestä hivenen turhautuneena ja tuumasi: "pirustako tuon tietää, nylykeehhän se pitäs".

Mukavat oli Aito Variksen tarinat muutenkin. Eräänä iltana hän kertoi, että hänelle sattui nuorena kunnanlääkärinä outo juttu. Kuntaan oli kulkeutunut jokin paha influenssa, joka kaatoi sanan täydessä merkityksessä ihmisiä. Aito Varis varoitteli kaikkia, että nyt on vakava tauti liikkeellä. No eräänä aamuna oli soinut kunnanlääkärin vastaanotolla puhelin ja lääkäriä pyydettiin puhelimeen. Soittaja oli kirkkoherra, joka sanoi tuohtuneena: "mitä te siellä oikein teette! Ruumishuone on aivan täynnä, ei sovi enää yhtään... ryhdistäytykää! Se oli suoraa palautetta kirkkoherralta.