Ehkä johtuu iästäni, mutta olen alkanut kuunnella YouTubesta 70- luvun musiikkia. Se kuulostaa varmaan monen mielestä todella naivilta ja yksinkertaiselta. Siinä onkin minusta se ydin sen ajan kiinostavuuteen, sitä ei liikaa käsitelty, vaan se tuntuu aidolta. Nyt tuntuvat studiolla rakentelevan jos mitä.
Voi nitä aikoja, kun rintamamiestalon yläkerrassa nauhoitettiin kelanauhurilla radiosta musiikkia ja alakerrassa kuunneltiin keinonahkasohvalta putkiradiosta nuorten sävellahjaa. Radiossa oli aika pehmeän jykevä saundi.
Lapsuudesta jäi vahvasti mieleen Matin ja Tepon kissankultaa, Kai Hyttisen käymään vain ja Kirkan mamy Blue.
Kisu oli myös sen ajan soitetumpia artisteja radiossa, mm. uneen aika vapuu kaikui rintamamiestalossa.
Elämä oli jotenkin yksiviivaisempaa muutenkin. Ei tarvinnut olla koko ajan näkyvissä ja kuulolla. Riitti, kun joi illalla kahvit ja söi vehnästä. Jos sitä elttiä vielä uittikin kahvissa, niin jo oli hyvvää. Ihmiset kävivät aikaa varaamatta naapurissa kylässä ja vaihtoivat kuulumisia, ei tarvinnut WhatsAppia ja facebookkia.
Maataloissa vietiin maito talviaikaan kelkalla tienvarteen ja riuskat naiset heitältivät alumiiniset peilarit maitolaiturille. Naapurit auttoivat toisiaan milloin perunannostossa, milloin heinätöissä.
Maidon jäähdyttäminen tehtiin kesäaikaan jääpaloilla, jotka oli leikattu järvestä ja varastoitu purun alle.
Ulkosaunassa käytiin joka lauantai ja sieltä juostiin paljain jaloin hankia myöten tupaan. Siinä toki tukka jäätyi matkalla, mutta eipä haitannut. En muista, että olis "saikkua" otettu, jos nenä vähän tiputti.
Ruoka oli aika topakkaa kotiruokaa. Takapihalla kasvatetussa possussa piti olla läskiä vaaksan mitta, muuten sitä ei arvostettu. Ruoka sai makua puuhellan napakasta lämmöstä ja suolaa piti olla, että maistui. Ruisleivän päälle laitettiin oikeeta voita reippaasti ja päälle hörpättiin suoraan peilarista otettua lehmän maitoa. Käytetyin ja usein ainut salatti oli puolukka.
Kala, jänis ja hirvi vuorottelivat ruokapöydässä. Ei voi valittaa, oli kyllä maistuvat ruuat, vaikka ei ollu kepappii ja tortilloja, jos nyt ei oteta huomioon vatruskoita.
Parasta kaikesta oli ruokaettoneet, jotka otettiin aina ruuan jälkeen. Ne ei olleet kolmen tunnin mittaiset, kuin nykyään, mutta ne maistui makialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti