Olemme etuoikeutettuja vai olemmeko?

Kun menin illalla puoli kahdeksan aikaan hakemaan jäniksen kerruukonettani (beagle) huvilaltaan, niin tuli sellainen etuoikeutettu olo. Ymmärtänette alla olevaa kuvaa katsoessa mitä tarkoitan, tai ette ymmärrä.

Kaunis on Vaara-Karjalan kuutamo.











Olen vienyt Roopen aina juoksulankaan illaksi, että on vähän vaihtelua. Isäni on tehnyt hienon koirankopin, minkä katolta on mukava kuutamoa seurailla. Hänen oikea koti on aitassa, jonka huoneeseen on tehty pieni lämmitettävä koppi.

Mietin tuota kuvaa ottaessani, että olen minä etuoikeutetussa asemassa, kun saan asua täällä korvessa ja katsella kauniita maisemia. Moni toki on aivan toista mieltä. No, voi tuon tietysti kyseenalaistaakin.

Useampi kaupunkilainen noituu ja haikailee etelään, kun lapioi tien auraajan tekemää lumikinosta töistä tultuaan. Minä taasen pakkasessa raavin aamuisin autoni ikkunoita ja kannan vettä hevosille, luistinrataa muistuttavan pihan poikki.

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä elämänmuotoa mihinkään, vaikka aika ristiriitaistahan tämä omalla tavallaan on. On rakentunut sellainen viha-rakkaussuhde tähän talveen. Päivän päätteeksi täytyy pitää leivinuunissa jatkuvaa tulta, kuin Kenedyn haudalla,  rahdaten halkoja liiteristä. Keväät tietysti pitää kaataa puita ja kesät halkoa niitä pinoten vielä useampaan paikkaan. Jos tuolle puulämmitykselle laskisi oikean hinnan kaikkine talkoo juomineen ja siihen käytettyine aikoineen, niin saattaisi olle, että aurinkopanelit ja tuulivoimalakin tulisi halvemmaksi. Puiden kanssa äheltäminen on sitä kauniisti kuvattua arkiliikuntaa. Keväällä tie upottaa siihen malliin, että on niin ja näin, pääseekö läpi. Jännityksen puutteesta ei ainakaan voi elämäänsä syyttää.

Olen toki tainnut joskus sanoa ihan vahvalla äänenpainolla, että jos pärjään rahallisesti eläkkeelle päästyäni, niin en asu Suomessa yhtään talvea. Etelän mailla käyskentelen. Tällaisen päätöksen on tehnyt moni tuttavani. Täytyy miettiä ja sillä päätöksellä ei liene kiire, jos hallituksen ajatuksen suuntaa voi ennakoida. Voi olla, että rollaattori on koulun ulko-oven vieressä ja siitä lähden sitten työpäivään potkimaan valkoinen letti hulmuten. Täytynee järjestäjäsysteemi herätellä uudelleen henkiin, että on joku, joka vahtii opettajaa ja avustelee arjen toiminnoissa. Järjestäjä voi välillä lehtoria muistutella, että mitä sitä nyt oltiinkaan tekemässä.