Työtönnä (työttömänä) uuteen päivään

Eletään aikoja, jolloin perinteinen ammatillinen koulutus ajetaan alas. Työttömiä on syrjäseudulla enemmän, kuin aikoihin, mutta poliittiset päättäjät ovat sitä mieltä, että helpoin tapa on jättää osa ihmisistä työelämän ulkopuolelle ns. oman onnensa nojaan.

Joensuussa asuva eläkepäiviä viettävä trubaduuri, lauluntekijä Jaakko Teppo on mukavasti kuvannut työttömien asioita vuosien varrella.

Aikoinaan sentään yhteiskunta pyrki järjestämään työttömille aktiviteetteja. Minäkin olin jo 23 vuotiaana nuorena opettajana kurssikeskuksessa. Olihan se aikamoinen opettajakorkeakoulu, kun opetin jopa 55 vuotiasta opiskelijaa ruiskumaalariksi. Siitä tulikin mieleen hauska juttu. Tämä vanhempi mies (minä olen jo itse nyt saman ikäinen) keskeytti minun opetuksen jatkuvasti kysellen ivallisesti mitä milloinkin. No vastailin aikani ja sitten tuumasin "tehän olette kuin havukka-ahon ajattelija". Opiskelija kysyi, että miten niin? Minä: "no kun havukka-ahon ajattelijakin pohti, että missä se tuli kykkelehtää, ennen kuin se tikusta ruapastaan". No vähän aikaa sain jakaa suurta viisauttani kenenkään keskeyttämättä. Aika on toinen ja opettajan työ muuttunut fiksummaksi ja on aikaa välillä pohtia opiskelijalähtöisesti, että missä ne kenenkin tulet kykkelehtää.

Nyt jos koskaan läpivalaistaan opettajan toiminta. On opiskelijoille pidettävä tulo-, olo- ja päättökysely ja sitten vielä katsotaan onko ne opiskelijat työllistyneet. Pitäähän sitä vielä kysyä firmoiltakin, että onko se koulutus nyt ollut vaikuttavaa. Paljonko opiskelija ovat olleet firmoissa opiskelemassa ja onko kaikki näytöt varmasti siellä suoritettu. Se kun on nyt ainut hyväksyttävä tapa valtion johdon mielestä hoitaa laadukasta opetusta. Kysellään välillä, että mitä työkaverit, opiskelijat ja esimiehet ovat opetuksen tasosta. Ministeriöt ja opetushallitus vielä kiskoo sähköisestä tietojärjestelmästä jos jonkinlaista tietoa, miten homma on hoidettu. Ei luulisi veroeuron olevan meidän työssä hukassa.

Minä ja kurssikeskus oli aikaansa edellä jo 80-luvulla, kun kysyimme aina kurssin päätteeksi miten homma meni ja mitä kehitysehdotuksia opiskelija esittäisi. Yksi sanallinen palaute jäi mieleeni. Lapussa luki: "isommat lusikat". Olen 30 opettajavuotta miettinyt, että tarkoittiko opiskelija ruokahuoltoa, vai opettajan intoa kaataa tietoa ja korostaa omaa viisauttaan.

Työttömyyskurssit olisi pitänyt säilyttää. Sama koskee TeeKoo tuotteen tyyppisiä tuettuja työpaikkoja. Kaikkien pitäisi saada kokea työn kautta onnistumisen kokemuksia ja sen että on siten kunnioitettu yhteiskunnan jäsen. Muuten ihmiset erakoituvat ja eriarvoistuminen kärjistyy, minkä Jaakko Teppo on myös hyvin kuvannut Ryynäsen kautta.

Minäkin aikoinaan olin kuukauden työttömänä. Menin työvoimatoimistoon ja varasin henkilökohtaisen ajan työvoimaviranomaiselle.  Kun kävelin huoneeseen, niin virkailija kysyi mitä työtä minä olen viimeksi tehnyt. Sanoin, että olin opettajana. Nainen kiekaisi: "no jo on akateemista väkeä alkanut lappaa tähänkin huoneeseen". Olin nimittäin rakennustyöntekijöiden huoneessa. Minä koitin sanoa, että maalari minä olen ja aattelin, että josko kuukauden valmistelisin opettajaopistoon menoa. Virkailija katsoi minua silmiin ja tuumasi: "ok, minä piilotan tämän sinun kortin tänne pinoon, ole rauhassa". Se onkin ollut minun ainut työttömyysjakso. Kävin opettajaopiston ja kolmekymmentä vuotta olen nuoria yhtämittaisesti ohjaillut. Tulevaisuudesta ei voi kukaan olla varma.

Tuntuu tosi pahalta, kun meidän poliittiset päättäjät ovat sopineet, että työelämässä pärjää vain huippuyksilöt.
Verorahoilla hankitaan koneita aina jos mahdollista. Ihmisten työ on tehty liian kalliiksi, joten jos ne vain saadaan koneella tehtyä, niin ihminen jätetään sohvalle. Ei tarvitse työnantajan "saikkua" maksaa ja miettiä tuleeko työntekijä tänä maanantaina tekemään niitä töitä, joita hän on firmansa tehtäväksi järjestänyt. Pitäisi vaan saada jokainen kone maksamaan saman verran veroja valtiolle, mitä työntekijä toisi yhteiskunnan pyörittämiseen. Niitä päätöksiä ei vaan politiikot oikein pysty tekemään, kun heidän rahoittajat on sillä puolella. Sitä on laulettava niitä lauluja, joista sponsorit tykkää.

On siis päätetty, että n. 30 prosenttia ihmisistä jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle ns. sossun luukulle. Sossun rahoja on kyllä reippaasti käytetty, mutta jotenkin ihmisten oikeudenmukaisuusajattelu vaatisi sitä, että jokainen tekisi töitä ruokansa ja elämänsä rahoittamisen eteen. Ei tunnu fiksulta, kun köyhyysrajalla toimivat pienyrittäjät maksavat pakollisia eläkemaksuja ja silti ikänsä työttömänä oleva saa saman eläketason olematta työelämässä. Suuri uusi sossun asiakasryhmä on nuoret. Monet työssä alipalkattuna toimivat henkilöt kokevat epäoikeudenmukaisia tuntemuksia siitä, kun nuoret asuvat omillaan ja yhteiskunta maksaa heidän asunnon vuokran ja he vielä kiikuttavat laskut sossuun. Sitten on kuitenkin vara tupakoida ja ryypätä.

Eihän tuo varmaan ole oikea totuus, mutta siltä se kansalaisista näyttää. Jos pystyy humalapäissään rikkomaan silmälasinsa aina uudelleen ja sossu maksaa, niin vähän oudolta tuntuu. Joku kertoi lukeneensa muutama vuosi sitten sanomalehti Karjalaisen jutun, missä toimittaja oli haastatellut lava-auton lavalla siideriä juovia nuoria. Jutun mukaan nuori mies oli sanonut, että yhteiskunta on ihan perseestä. Sossu on ainut joka toimii, sieltä saa aina rahaa, kun tarvii. Aika pahasti särähti korvaan.

En ole politiikko ja en varmaan osaisi muuttaa maailmaa sen paremmaksi, mutta olen silti sitä mieltä, että yhteiskunnan tehtävä on huolehtia heikommista. Niistä, joilla ei terveytensä takia ole omalla työllään mahdollista elättää itseään. Heidät on hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla. Ensin on tukittava muut rahareijät ja hoidetaan ne jotka eivät itse oikeasti siihen kykene, siitä kansa on varmasti yhtä mieltä. Ei hyvänen aika vammaisten hyvinvoinnista voi säästää, aivan pöyristyttävä ajatus.

Aikoinaan vanhemmat koittivat kasvattaa lapsiaan helpomman elämän pariin. Eräs isä oli pojalleen sanonut, että kun katselet niitä naisia elämän kumppaniksi, niin katsele sellannen vähän varakkaampi. Se kun on niin, että v...se köyhempikkii, mutta jos varakas v...lee, niin onhan sillä vähän mistä v...kki.

Maaseudun torpat kylmenee talo talolta ja ei ole Almoja ja Hilimoja enää siellä tarpomassa ja mansikkien potkuja väistelemässä, kiitokset tehokkuutta ja suuruutta ihannoivalle politiikalle.

Toisaalta mitä vikaa on olla yksin omissa viisaissa ajatuksissaan. Toki moni 50-60 vuotias mies ottaa vanhoilla päivillään vielä nuoren naisen ja siihen tehdään kaupantekijäisiksi iltatähti, mutta kun muistaa mitä se lapsiperheen arki on, niin ei se ole vanhojen ihmisten juttu.