Katsoin eilen lupsakkaa ruokaohjelmaa (40 kohdalla alkaa tämän ruuan valmistus), jossa Venetsiassa työtään tekevä kokki teki paistinpannulla ruokaa. Ajattelin, että tuota minä teen huomenna, sillä siinä on yksinkertainen ruoka yksinkertaiselle miehelle.
Tosin kyllä nämä meidän pihan olosuhteetkin lähentelee Venetsian olosuhteita, kun valtavat lumipenkat koittava sulautua maahan.
Siellä sitten kun koitan selviytyä jään päällä olevan järven poikki hepoille päiväheiniä ja vettä viemään, niin se on varmaan aika huvittava näky.
Kaarnaveneitä pitäisi alkaa vuoleksimaan ja puroissa uittelemaan, nyt olisi siihen oiva tilaisuus.
Lagotto Romagnolo Lore taitaa olla jo kalassa.
Minäpä laittauduin kyläkaupalle naudanmaksaa ostamaan, kaupat kun ovat nykyisin joka päivä auki täällä korvessakin. Ensin hätäännyin, että niinkö kävi, että maksaa ei löydy, mutta elähän mittää, siellähän se Venetsian perinneruuan eliksiiri odotti lihahyllyllä ottajaansa. Eipä olisi sekään nautaeläin voinut arvata, mihin gurmeeruokaan hänen sisäelimensä vielä kulkeutuu.
Sitten vaan öljyä pannulle ja sipulit perään. Lisukkeeksi riisiä kiehumaan. Eihän tämä resepti mennyt aivan Venetsijamaisesti, kun aika vaikea on löytää näin pääsiäispyhien viimeisenä päivänä juomatonta valkoviiniä. No pikkusen sain herutettua yhdestä pullon pohjasta. Sitä kun olisi pitäny loiskauttaa sinne reilusti. No tässä lienee se Tuupovaaralaismuunnoksen yksi syy, miksi makumaailmat hivenen poikkesivat toisistaan. Tästä ruuasta tulikin fegato alla Tuupovaara.
Leikkasin maksan paloista kalvot pois (ne olis kuulemma pitänyt vielä huuhdella ja kuivata, se jäi tekemättä kaikessa kiireessä, ehkä ensi kerralla). Mausteeksi rouskuttelin joukkoon mustapippuria, suolaa ja lopuksi vielä ripaus sokeria hyvin teatraalisesti sormilla heittäen. Sokeri kuulemma korostaa sipulin makua. Juomaksi sopisi varmaan tumma olut, vaikka oletan venetsialaisten purskuttelevan kyseisen ruuan viinillä alas.
Kyllähän tämä Venetsialais- Tuupovaaralainen perinneruoka oli hyvää, vaikka Lore koirani lautasta nuollessaan katsoi minua hämillään, että tämmöstäkö sitä nykyisin tässä maalaistalossa tehdään.
Pittää sannoo, niin kuin eräs mies vaimostaan, että eihän tuo nyt niin kaunis, mutta tarkoituksenmukainen, tämä ehken tarkoituksenmakuinen.
Pitäisihän siinä varmaan olla jotkut heinänkorret ristissä tuossa keskellä, niin näyttäisi houkuttelevammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti