Niinpä, jos mitä on huovattu ja soudettu, niin näitä jäteasioita. Milloin mitäkin pitää lajitella ja olisiko sittenkään pitänyt. Milloin puhakselle kelpaa nämä milloin ei nämä. Välillä jäte on sekajätettä, sitten loppujätettä ja lopulta näitä jätteitä ei olekaan. On vain poltettavaa jätettä. Aina kun jätteen kuljetusfirma vaihtuu, niin ei muuta kuin uudet astiat ja uudet tekstit, sekä ohjeistukset. No saahan siinä myytyä tietysti aina uudet astiat ym. alkaa vähän nyppiä tämä poukkoilu. Sitten pusseja lonitaan ja koitetaan kansalaisia saada oppimaan nämä jatkuvasti muuttuvat ohjeistukset. Nyt näyttäisi olevan tuottoisinta Itä-Suomessa kuskata poltettavaa jätettä Varkauteen, muu ei enää jätefirmoja kiinnosta. Muut jätteet hoitakoon kukin itse, se on tämän ajan henki.
Tulee vaan mieleen, miksi sitä poltettavaa jätettä pitäisi täältä maalta minnekään roudata, on kai se osattu aina itsekin polttaa.
Oli se tämä jätelakikin aika hulluuden huippu, missä määrättiin haja-asutusalueiden omakotitalojen liittyä jäteviemäriverkkoon tai rakentaa imeytyskentät ja asentaa jätesäiliöt. Olen aina halunnut uskoa, että päättäjillä olisi tietoa ja jos ei ole, niin kysyisivät niiltä joilla on. On toki haastavaa, jos on koko ikänsä ollut politiikassa ja ei ole kehäkolmosen alueelta juuri poistunut. Omakotitalossa asuminen saattaa monelle olla hyvinkin vierasta. On oikein hyvä määräillä Helsingin keskustan toimistosta, kuinka luonto pelastetaan. Onpa päättäjät itsekin saattaneet olla nuorempana köytettynä riimulla milloin mihinkin näissä luonnon pelastusoperaatioissa.
Ihan kuule meidänkin piti liittyä Tuupovaaran korpeen asti verorahoin rakennettuun viemäriverkostoon. Toki meidän kolme hevosta ja kolmekymmentä lammasta kakki pellolle, mutta meidän kahden ihmisen vessakäynnin tuotokset eivät lain mukaan voineet mennä saman pellon laidassa olevaan likakaivoon. Niille piti hankkia pumppaamot ja vehkeet. Sitten kun varmaan joku oli suunnittelemassa hölmöläis-kirjan jatko-osaa, niin hallitus teki lievennyksiä lakiin. Tulipahan tehtyä nämä entisen lain mukaan ja nyt voin niin eko- miehenä kakkia pönttöön ja maailma pelastuu.
Luonnosta puheen ollen, susi asiaan en viitsi hyvin syvälle mennä, siitä kun ei tule kuin pahaa mieltä ja epäsopua. On vain hiukan huvittavaa, jos keskisuomen alapuolella kuullaan liikkuvan karhu tai susi, niin vaaratiedote kulkee koko suomessa ja kohta on karhuryhmä tappamassa sitä. Täällä niitä liikkuu pihoissa ja kylillä jatkuvasti, eikä niistä ole kukaan juuri moksiskaan. Oli niin lepposta kuunnella eräänä aamuna radiosta, kun eräs mökin rouva tuumi syksyllä, että tuo karhu tulloo joka uamu tuohon navetan nurkalle. Mie huuvvan sille, että mäne nalle syömään marjoja sinne mehtään. Karhu kuulemma nousee kuuntelemaan ja sitten rauhoissaan lähtee kävelemään pois päin. Toki on vaarana, jos nämä pedoksi nimetyt luonnon valtiaat tottuvat liikaa ihmisiin ja laumat kasvavat susien osalta, niin silloin alkaa olla ihmisillä vaikeuksia pitää kotieläimiä.
Onhan jäteasiat Suomessa olleet hyvällä mallilla, en sillä. Eihän se 70-luvun tyyli ollut oikein järkevä, missä maalaistalojen kivirauniolle kaatoivat kaiken pois heitettävän ja lopulta ne paloivat. Yritykset kaivoivat kuopan ja sinne kipattiin kaivinkoneen kauhalla kaikki jätteet, joista piti päästä eroon halvalla. Tehtaat kaatoivat maalit ja liuottimet maihin tai polttivat ne hiljaisin äänin omassa lämpölaitoksessa. Piilottelivat meriin pommit ja myrkyt. Hylättyihin kaivoihin kaatoivat lääkkeet ym. Onneksi kuitenkin ollaan nyt tarkkoja asian suhteen, pitäisi vaan saada pysyvyyttä jätefirmojen ohjeistuksiin ja laadittua koko Suomen kattava systeemi siten, ettei joka ikisellä firmalla olisi omaa toinen toistaan tuottavampaa järjestelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti