Ankkurisavea

Olen 54 vuoden kokemuksella miettinyt minuun käytettyjä ja nykyisten nuorten kasvatusmenetelmiä ja keinoja.

Minun lapsuudessa kusetus ja nöyryytys oli se yleisin keino ohjata ihmistä välttämään elämän liukkaat louhikot.

Nykyisin lapset pidetään pumpulissa, ettei tulisi traumoja. Iskuja kukaan ei voi välttää, siksi olisi omalla tavalla hyvä, että tulisi osumia. Ei liian kovia.

Lasten tulisi saada rakentaa ja tapella, hakea omaa asemaa. Tehdä töitä niska limassa. Isäni on sanonut, että ruumiillinen työ ei ketään tapa. Hän oli sitä mieltä, että työn teko on aina mukavaa.

Nyt hän on 90 vuotta ja harmittaa, kun ei kykene  hoitamaan kuin omakotitalon hommat. Työntää lumet, lämmittää talon haloilla ja käy autolla kaupassa. Väliajalla paistaa kukot ja karjalanpaistit. Talviverkoilla ei enää ehkä voi käydä.

Minun lapsuudessa ei lapsia paljon keritty vahtimaan ja siten minä juoksin pitkin mehtiä ja opin ajattelemaan, sekä olemaan itsekseni. Ei minua kiusattu. Välttimäen (apukoulu) pojat joskus koittivat pelotella, mutta se kuului siihen aikaan. Se oli vähän niin, että jos olit kylän keskustan porukassa, niin et joutunut kiusatuksi.

No minä nyt satuin asumaan keskustassa. Ei minuun paljon tainnut yleisivistys tarttua, jota en kerro kehuakseni. Voisi toki olla, että minunkin lapset istuisivat ABC:llä lippalakki päässä koittaen kääntää katseet suomen ongelmista muihin asioihin. No näin ei ole käynyt, mutta monet siellä istuvat. Joskin jos olen ABC:n asiakaskuntaa katsonut oikein, niin keski-ikäisiä suurin osa. En nyt aivan tiedä kuinka viisasta sitä bonusta on sieltä hakea, jos tavara on huomattavasti kalliimpaa.

Minä aikoinaan otin työpaikalta matkarahat käteen, ettei minun kävelystä saatu niin tarkkaa karttaa. Nyt kerättäneen bonusta jollekkin tilille onnellisena. Jos on onnellinen, niin sitä pitää tehdä.

Niin, otsikko on ankkurisavea... siitä ei ole puhuttu sanaakaan. Niin sitä hairahtuu.

Kuuntelin radioa ja siellä oli ohjelma, missä laivalla ollut henkilö kertoi ammattiin kehittymisestä. Hän sanoi, että hän pesi vessanpönttöjä, pesi astioita, laittoi hytit kuntoon jne.

Olipa kertoja sanonut, että saisiko hän paistaa silakat, sillä hän on siinä hyvä ja kotona on opetettu. Keittiövastaava oli sanonut, että käyppä poika ensin koulut, ennen kuin tulet silakoita paistamaan.

Niinpä hän oli palannut lähtöruutuun. Hän oli siihen tyytyväinen. Ei siinä mittään.

Hän kertoi, että laiva oli samalla hotelli ja vankila. Siellä oli kaikki, mutta sieltä ei päässyt pois.

Hienoja tarinoita... no vielä meinas unohtua se otsikon juttu.

Tämä ensimmäisellä merimatkalla oleva nuori mies joutui laivan mukana valtavaan myrskyyn. Poika oli oksentanut jo vihreät sappinesteen aikaa sitten ja lopulta huojunut kokeneemman merimiehen puheille. Onko jotain lääkettä tähän kammottavaan meritautiin? Ensin oli kerrottu, että rohtoa ei ole. Lopulta oli keittiövastaava sanonut, että onhan siihen lääke. Käyppä pyytämässä akkurisavea, sitä kun otat kaksi ruokalusikallista, niin asia on ok.

Uusi nuori merimies uskoi vanhempaa ammattilaista ja kysyi, saisinko kaksi lusikallista ankkurisaea. Nyt sattui fiksumpi mies työvuoroon sanoen, että en minä viitsi sinua kusettaa. Se on sellainen vedätys, ei siihen mikään auta.

Kaikissa ammateissa on ehken ollut sama tyyli, muistan uusia maalareita juoksutetun ostamassa liisterisaksia.