Päädyin edelleen Volvoon, kun niissä on hyvät penkit, erityisesti ristiselän tuki. Eräs lääkäri jo esitti minulle sitä automerkkiä juuri iskiasvaivan kurissa pitämiseksi. Toiseksi pidän volvoa aika hyvin Suomen arktisiin olosuhteisiin sopivana. Ne ovat lämpimiä ja ajo-ominaisuudet on hyvät. Ei tarvitse rattia punoa kokoajan.
Päätin uutta autoa hankkiessa, että vaihekeppiä en puno, kun ei oo pakko. Tehoja pitää olla sen verran, että ohitukset onnistuu ja kulutus on oltava pieni, sillä ajan päivittäin kodin ja työpaikan väliä 120km. Auton kulutus on neljän litran paikkeilla sadalla kilometrillä. Vetokoukku ja vebasto ovat välttämättömiä maaseudulla asuessa.
Koeajoin myös japanilaisia autoja, mutta niissä oli löysä penkki ja ajo-ominaisuudet eivät olleet samalla tasolla.
Uudet autot ovat näköjään kehittyneet viimevuosina aimo harppauksin. Ihmetystä herätti sekin, että eihän niissä ole enää öljytikkua ja polttoainetankin korkkia. No eipä ole mitä hävittää, etenkään sitä korkkia.
Napista painamalla käynnistyvät ja tietokoneet on mahdollistaneet hifistelyn sisätilojen eri väristen tunnelmavalojen käyttämiseen asti. Kuljettajalle annetaan mahdollisuus ammentaa tietoa auton käyttäytymisestä ja säätää sen toimintoja melko lailla liiaksi asti. On siinä myyjällä neuvomista ja opastamista auton luovutustilaisuudessa. Mietin vaan, että miten ne minustakin vanhemmat miehet pystyy nämä tietotekniset taidot omaksumaan.
Auto ohjailee ja jarruttelee kuljettajan apuna. Onhan ne tosi turvallisen oloisia, joskin siinä on se vaara, että alkaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen liiaksi.
Ensimmäinen huoltokin on vasta 30 000km jälkeen. Aikoinaan auton öljyt vaihdettiin 3000km välein. No siitä on jo aikaa, mutta kehitys on ollut huima. Toki mitä enemmän on vimpaimia ja toimintoja, niin on siinä kyllä mitä huoltaakin ja ehken korjata. Käytettyä autoa ei kannata ostaa juuri ennen 120 000km, sillä se huolto saattaa maksaa yli 2000€ niin kuin minulla edellisessä autossa. Ihmeellisintä siinä oli, ettei siihen hintaan mitään ollut rikki. Suodattimia on jos minkälaisia, mitä pitää vaihdella.
Tähän pitää jo kertoa kevennys. Eräs fyysikko oli ajanut tutkaan ja poliisi oli kysynyt häneltä: "miksi te ajoitte ylinopeutta?". Kuljettaja: "hiukkasen kiihdytin".
Nuoruudessa ajoin kuplawolskilla ja siinä kun kaasua painoi, niin moottorissa ei tapahtunut muuta kuin se, että ääni koveni. Ilmastointi ja huurteen poisto toimi, jos vain muisti aukaista pikkuikkunan. Isälläni oli rättisitikka ja hän tuumasi kerran ajellessaan, että mitä ne sannoo, että tää olis kylymä, ei tiällä oo yhtään kylymempi, kuin ulukonakkaan. Ovetkin on niin lapsiystävälliset, jos sormet jiäp oven välliin, niin niille ei tapahu mittään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti