maanantai 18. tammikuuta 2016

Kohtuutta toivoisin näiden ilimojen suhteen

Nyt pittää sannoo, että jos oisin kirroilemmaan taipuvainen, niin kirroisin kaikilla voimasanoilla peräjälkeen näitä pakkasia.

No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niin kuin vanha kansa sanoisi. Asutan tyttäreni kanssa isoa maalaistaloa ns. korvessa. Erittäin kaunis pihapiiri ja mistään ei paremmin voi tähtiä katsella kuin täältä. Kuun sirppikin näyttäytyi taivahalla, kun äsken kävin kävelyllä, mutta silti.

Kuka hullu lähtisi ulkoilemaan 30 aseen pakkaseen, kun on tullut iltaviiden jälkeen töistä kotiin? No minä.

Tämä ulkoilutapahtuma aamuin ja illoin johtuu minun buudeli Loresta. Tarkemmin sanottuna minun kasvatusvirheestä. En tiedä miten sain opetettua koirani siten, että hän ei kaki muutoin, kuin minun valvovan silmän alla. Lore (lagotto romagnolo) saa olla vapaana ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta hän odottaa isännän kotiin, että klo. 17.00 mennään kakkikävelylle. Siis hän vapaana kävelee minun kanssa pois piha-alueelta tarpeelleen. Aamulla klo. 6.00 sama homma.

Tuntuu siltä, että ei enää jaksais näitä pakkasia. En ole herkkä valittamaan ja ajattelen enimmäkseen hyvin positiivisesti ja olen optimistinen viimeiseen asti. Kaikesta huolimatta en ole talvi-ihmisiä, se on sanottava rehellisesti. Sitten kun jään eläkkeelle, niin en varmasti ole talvia Suomessa. Vuokraan taloni turisteille ja itse otan aurinkoa lämpimissä maissa.

En nyt kauhian ihmeenä pidä, jos tänne lottovoittajien lintukotoon tulleet, ulkomailta eksyneet ihmiset koittavat löytää mitä pikimmin lentoyhtiöiden äkkilähtöjä lämpimämpiin maihin.

Toki optimistisenä ihmisenä ajattelen niin, että minulla on koivuhalkoja riittävästi. Vesijohdot, sekä ihmiset ovat pysyneet sulana ja muutenkin elämä on mallillaan. Olen saanut lämpimät huovutetut sukat ja terveys antaa myöten mättää puita uuniin.

Syksy oli niin hieno, kun lämpimiä riitti pitkälle talven puolelle. Se vain tämä luonto on niin tasapuolinen, että jos on pitkään lämmintä, niin sitten luonto jossain vaiheessa ottaa sen takaisin. Luonto ns. tasoittaa. Se on vähän sama, kun että jos sinulla on toinen jalka lyhempi, niin toinen jalka on sitävastoin pitempi. Keskiarvo kohallaan.



Tosin meidän ukko-heppa tykkää ja ei valita ;)... kunhan lämmintä vettä tuodaan muutaman tunnin välein ja tietysti heinääkin rouskuteltavaksi, mikäpä sen mukavampaa ajankulua. 

Ukko tykkää myös ajankuluksi repiä tyttöheppojen loimea ja pitäähän sitä välillä letistäkin mielitiettyjä vedellä, joskin siinä samalla saa tyttöheppojen kaviosta, mutta tekevälle sattuu... ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :)











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti