Pysähdyttävää

Tämän vinyylilevyn kansikuva jäi minulle ikuisesti mieleen. Kuvan lähde http://www.nerdbloggers.com/nerdbloggers/tag/diamond-dogs





Tämä kirjoitus on David Bowien muistolle, vaikka en lähde hänen elämää käymään läpi, kun en siitä juuri muuta tiedä, kuin hänen varhaisemman aikakauden kappaleet. Ne olivat vaikuttavia.

Se mikä minua kiehtoi Bowiessa oli se asenne, josta voimme ottaa oppia. Hän ei pelännyt työtä tehdessään muiden halveksuntaa tai naurunalaiseksi tulemista. Hän uskalsi luoda uutta. Toki varmaan moni kammoksui sitä, kun mies maalaa kasvonsa ja pukeutuu erikoisesti, mutta hän teki sen niin uskottavasti. Hänellä oli vahva auktoriteetti mitä hän teki. Hänen tekemisestään uhkui päämäärätietoisuus ja usko omaan tekemiseen. Musiikki oli tosi sykähdyttävää ja erikoista. Bowie teki kaiken taitavasti, uskottavasti ja juuri niin kuin halusi, joten hänestä tuli kansainvälinen ilmiö.

Mitä hänestä voisimme oppia?

Sen, että älä vilkuile muiden tekemisiä, vaan tee ja etsi oma, sinulle sopiva juttu, sekä tee sitä täysillä!

Älä mene helpoimman kautta valitellen, että muut eivät ole taaskaan kertoneet, mitä pitäisi tehdä. Ota omasta elämästä ja työstä itse vastuu ja kehitä työtäsi niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Turha on aina valittaa resursseja, eli jos voit jättää ulkoistamasta omaa saamattomuuttasi tai osaamattomuuttasi muihin, niin se on menestyksen ensimmäinen askel. Tee työstäsi mieleinen. En oikein jaksa uskoa, että näin ei saisi työpaikalla toimia, tai sitten kannattaa vaihtaa yritystä tai ruveta vaikka yrittäjäksi. Jos joudut koko ajan syyttelemään muita ja valittamaan, niin vie eropaperi työnantajalle ja etsi itsellesi sopiva työpaikka. Usein nämä em. ongelmat  korjaantuvat, kun käyt peilin edessä ja alat kehittää omaa työtäsi päivitetyin kasvoin.

Armeijasta jäi mieleen erään luutnanatin karski opetus: "sen minkä teette, tehkää reippaasti, jos se kuitenkin menee päin persettä, tehkää se reilusti päin persettä!". Anteeksi brutaali kielen käyttöni, mutta hän sanoi juuri näin, tai oikeastaan huusi sen meille varusmiehille täysillä. Olen miettinyt sitä ja se on mielestäni juuri noin. On ensin tehtävä päätös, mitä minä teen ja sitten mennään täysillä sitä kohti. Hyssyttelemällä ja arkailemalla ei näe mihin asiat olisivat johtaneet ja olisiko ideastani ollut johonkin. Kaikella uudella on vastustusta ja ne joudutaan kohtaamaan ja ehken raivaaman tieltä, mutta jos ja kun olemme olleet oikeassa suunnassa, niin tulee voitto kotiin. No mikä se kullekin meistä on se voitto ja mitä tavoitellaan on henkilökohtaista, mutta kuitenkin.

No minä olen aina ollut melko voimakastahtoinen ja ehken kiisteltykin henkilö, mutta olen omasta ja  monen muunkin mielestä pärjännyt ja kellekään en ole pahaa tehnyt. Joskus on väännetty ja uudisraivaajana toimittu, mutta menestyksellä, mitä nyt sitten milloinkin on tehty. Uudet asiat vaativat aina jonkun uhrautumista, sekä itsensä peliin ja arvostelulle alttiiksi laittamista. Toki pitää olla asiansa takana ja pitää kaikelle tekemiselle ja uudistukselle olla jokin peruste. Turha kritisoida, jos ei pysty esittämään parempaa vaihtoehtoa. Toki pitää osata hyväksyä sekin, että omat ajatukset eivät aina ole se ainoa ja oikea totuus.

Minun mielestä menetyvät työyhteisöt ovat niitä, missä esimiehet ja työkaverit osaavat leikitellä, sekä tehdä mentaaliharjoitusta sillä, mitä tapahtuu muutaman vuoden... mitä tapahtuu kymmenien vuosien päästä omalla alalla ja omassa työnkuvassa? Voimmeko tehdä asiat paremmin ja teemmekö tällä hetkellä asiat, niin kuin parhaat meidän alan toimijat Suomessa tai kansainvälisesti tekevät? Mitkä ovat meidän vahvuuksia ja millä niistä vakuutaamme rahoittajat, asiakkaat ja esimiehet oman toimintamme tuloksellisuudesta tulevaisuutta ajatellen.

Omasta mielestä minun työyhteisö on antanut tähän mahdollisuuden. Voisin sanoa, että jos työpaikallaan saa työkavereiden kesken tuoda mitä hullumpia ideoita esille ja kyseenalaistaa nykyisiä toiminoja ilman, että tarvitsee pelätä ns. "selkään puukottamista", niin ne arkiset keskusteluhetket ovat aivoja kutittavaa hupia.