Sitten tuli pikkuhiljaa, salakavalasti meidänkin pihapiiriin ja sisälle lasteni koulun kautta ensin kepin näköisiä sirkkoja, sitten ihan itse hankkimana kanoja, kukko, marsu, kaneja, koiria, kissoja, lampaita ja hevosia. Varmaan jotain unohtui, tai ne on jo tulossa.
Kissat on siitä mukavia, kun ne niin herkästi lisääntyvät ja siten saa taas lisää onnellisuutta. Tässä hompsu on ottanut yhden pennun kainaloon.
Onpa välillä ollut possujakin ruokittavina, tosin ne ruokkivat sitten myöhemmin minua, joten siinä oli tasapuolinen yhtälö. Tässä bätmän ja pistepirkko nauttimassa auringosta.
Roope sentään tuo taloon silloin tällöin jäniksen, joskin aika hinnakasta lihhoo sekin on.
Kun kerroin isälleni, että otamme lagotto romagnolo rotuisen koiran, niin hän kysymään, että mitäs se tekköö. Hän tarkoitti kysymyksellään, että onko sillä joku virka, niin kuin metsästyskoirilla. Minä vastasin, että ei se nyt varsinaisesti mitään tee, on vain lemmikkinä. Isäni siihen: "noo, onhan niistä paljon hyötyy, nehän tekköö niitä kusikukkasia lumihankeen... no ei nyt heti tuu muuta mieleen".
Lapaat on monitoimieläimiä, että ne toimii trimmerinä ja lannoittajana samaan aikaan. Karsivat pensaat ja lannoittavat siihen tahtiin nurmikot, että ei paremmasta väliä.
Tässä lampaat kurkistelevat tallin ovelta, että joko sitä päästään kevätapilaa maistamaan.
Heppojakin meidän pihapiirissä on jo kolme.
Tässä Helmi-heppa nauttii kesästä kukkakedolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti